Tuhon jälkiä

 

Päivitetty 8.2.2021

Kuva 1.Paikallisesti sintrautunutta polygonimuuria. Lähde on video (1).

Muinaisissa kivirakennelmissa ja patsaissa näkyy merkillisiä jälkiä, jotka viittaavat rajuun paikalliseen kuumenemiseen. Myös tuhotulvien jälkiä näkyy. Mitä ihmettä silloin on tapahtunut? Näissä jäljissä olisi paljon tutkittavaa geologeille ja mineralogeille.

Kuva 2. Lähikuva sintrautuneesta kohdasta. Lähde on video (1).

Muurin sintrautuminen

Sintrautuminen tapahtuu kiinteätä ainetta kuumennettaessa, kun aine pehmenee jo ennen sulamispisteen saavuttamista. Kuvissa 1 ja 2 näkyy Perussa sijaitsevan Tambomachayn muinaista polygonimuuria ja siinä oleva paikallisesti sintrautunut kohta, video (1). Videon kommenteissa ehdotetaan kyseessä olevan kohdan olevan peruskalliota, jota ympäröimään muuri on rakennettu. Tarkasti katsoen voi huomata että näin ei ole, koska muuriin kuuluvia kiviä on selvästi muokkautunut ja sintrautuneessa kohdassa näkyy polygonikivien välisiä rakoja.

Päällimmäisenä näkyvä keko voi olla ylempää laavan lailla valunutta muurin osaa. On suuri ja maailmankuvan kannalta erittäin merkittävä mysteeri, miten tällainen paikallinen kuumeneminen on voinut tapahtua. Laavan lämpötilan kerrotaan Wikipediassa vaihtelevan välillä 700 - 1,200 °C. Puuta poltettaessa päästään samoihin lämpötiloihin, mutta enpä ole kuullut kenenkään sulattavan kiviä puuta polttamalla. Graniittikallioon jää vain halkeamia ja irtokuoria paikalla olleen nuotion kohdalle.

Siinä olisi tutkittavaa geologeille ja mineralogeille.

Kuva 3. Kaivauksen seinämästä ulos pistävä suorakulmainen kivi. Lähde on Brian Foersterin video (2).

Puma Punkun mutatulva

Puma Punkussa ja Tihuanacossa näkyy arkeologisilla kaivauskentillä punertavaa hienojakoista maata. Koska sitä näkyy sekä kivien päällä että alla, niin kyseessä on mitä ilmeisimmin ollut raju mutatulva, joka on voimallaan hajottanut olemassa olleita rakennuksia ja kuljettanut niiden rakennuskiviä mukanaan.

Kuva 4. Yleiskuvaa kuvan 3 kaivauskuopasta. Lähde on video (3).

Kuvissa 3 ja 4 näkyy osia eräästä Puma Punkun kaivauskuopasta. Pystysuoran reunan yläosassa näkyy alkuperäisen maanpinnan juuristoa ja ehkä turvetta.  Reunaa on vahvistettu kasaamalla sen päälle vähän kaivausmaata. Kaivauksessa paikalleen jätettyjä rakennuskiviä on sikin sokin ja osia pistää esiin seinämistä. Kyseessä on täytynyt olla melkoinen katastrofi, joka on voinut autioittaa alueet. Mutta mistä vyöry on lähtenyt liikkeelle – miksi ja milloin ja kuinka laaja tuho on ollut? Ehkä geologit jo tietävätkin sen.

Kuva 5. Puma Punkun kaivauskuoppaa. Lähde on Brien Foersterin video (4).

Kuvassa 5 näkyy kaivauskuopan reunaa. Ylhäällä on nykyinen maanpinta ja sen alla esiin kaivettuja mutatulvan kuljettamia rakennuskiviä ehjänä säilyneen tason päällä. Myös Perun vanhimman tyylin aika näyttäisi päättyneen melkoiseen katastrofiin, mutta millaiseen?

Kuva 6. Ilmeisesti kuumuuden aiheuttamia vaurioita. Lähde on Brien Foersterin video (5).

Egyptin tuhojälkiä

Kuva 7. Ilmeisesti kuumuuden aiheuttamia vaurioita. Lähde on Brien Foersterin video (5).

Brien Foerster osaa etsiä tuhojälkiä lukemattomilla tutkimusmatkoillaan. Kuvassa 6 näkyy vahingoittumista veistoksen jalassa ja maassa makaavan veistoksen sivussa. Kuvassa 7 on tuhojälkeä veistoksen vasemmalla puolella.

Näitä jälkiä näyttää olevan vain kappaleiden yhdellä puolella, mikä viittaa suuntavaikutukseen. Mielestäni olisi aiheellista kerätä tiedot jäljistä ja katsoa, mitä sellaisesta tietokannasta voisi päätellä.

Kuva 8. Lasittunutta pintaa Sacsayhuamanissa. Lähde on Jan Peter de Jongin video (6).

Pintojen lasittumista

Eri puolilla maailmaa on havaittu pintojen lasittumista muinaisissa rakenteissa. Monia lasittuneita kohtia on esitelty videolla (6). Antonio Zamora selvittelee videollaan (7) miten lasitusta olisi saatu aikaan ja tekee myös itse lasituskokeita.

Kivien lasittuneet pinnat on voitu saada aikaan tarkoituksella, mutta ne voivat olla myös muinaisten tuhovoimien jälkiä. Tutkimista riittää silläkin saralla.  

Kuva 9. Graniitin pintahalkeilua pylväässä Karnakissa. Lähde on  Jahannah Jamesin
video (8).

Graniitin pintahalkeilua

Kaikkein merkillisimmät löytämäni tuhon jäljet ovat Karnakissa. Ne ovat graniitin pintahalkeamat, joita näkyy kuvan 9 pylväässä. Kuvan 10 katkenneesta pylväästä näkyy, että pylvään sisus on vaaleampaa ja hienojakoisempaa kiveä. Jahannah James näyttää turhan paljon omia kasvojaan, mutta hän on tuonut poikkeuksellisen selvästi esiin kivien tärkeimpiä jälkiä.

Tuossapa olisi todella mielenkiintoinen ja tärkeä tutkimuskohde mineralogeille. Voisiko kyseessä olla geopolymeeri, jossa on pyritty graniittimaiseen ulkonäköön pinnassa, ja kemialliset kovettumisreaktiot ovat tuottaneet epätoivotun tuloksen? Arvoitukset muinaisissa kivitöissä eivät näytä olevan vähenemään päin.

Kuva 10. Graniitin pintahalkeilua katkenneessa pylväässä. Lähde on  Jahannah Jamesin
video (8).

Videot

1. How Many Lost Civilisations Have There Been?
https://www.youtube.com/watch?v=7tYXWp_HNJc

2. Another Exploration Of Ancient Puma Punku With Bonus Quadcopter Footage
https://www.youtube.com/watch?v=vh_XQ8dLheM

3. TIAHUANACO Y PUMA PUNKU (BOLIVIA) VS MACHUPICCHU Y HUAYNA PICCHU (PERU)
https://www.youtube.com/watch?v=mYiD9uZL6UU

4. Puma Punku And Tiwanaku Bolivia: Ancient High Technology Full Lecture
https://www.youtube.com/watch?v=1fOYU-3wyyE

5. Ancient Artifacts In Egypt That Egyptologists Do Not Understand
https://www.youtube.com/watch?v=SENlu34OazM

6. Vitrification of stones in antiquity
https://www.youtube.com/watch?v=9SkmQmX-J48

7. Vitrified Rocks and Stones in the Inca Vestiges
https://www.youtube.com/watch?v=x81-5SWVtUQ

8. ANCIENT TECHNOLOGY AT KARNAK w/ UnchartedX & Bright Insight
https://www.youtube.com/watch?v=GsV7dVo2EgQ

Puma Punkun arvoitukset

 30.11.2020 

 

Kuva 1. Yleiskuvaa Puma Punkusta. Lähde on Brien Foersterin video (1).

 

Boliviassa sijaitsevan Puma Punkun kivijäänteet mielestäni eroavat merkittävästi muiden tunnettujen paikkojen kuten esimerkiksi Perun ja Egyptin jäänteistä. Maassa makaa suuria kivilaattoja. Niin sanotuissa H-kappaleissa ja myös muissa kappaletyypeissä ovat leimaa antavia kerroksittaiset, suorakulmaiset tasot.

Puma Punku ja Tihuanaco (Tiwanaku) ovat läheisiä alueita. Kumpikin alue näyttää muinaisuudessa hautautuneen mutavyöryn alle.

Kuva 2. Kuuluisia H-kappaleita. Lähde on UnchartedX:n video (2).

 

Suoria kulmia

Puma Punku ja Tihuanaco ovat täynnään muinoin muotoiltuja, suoria kulmia sisältäviä kappaleita. Kaikki ehyet sisäpuoliset ja ulkopuoliset kulmakohdat ovat erittäin teräviä, ilman merkittävää pyöristämistä. Pinnat ovat usein erittäin tasaisia ja sileitä, mutta niissä esiintyy myös kuoppaisuutta ja rosoisuutta.

Kuva 3. Suoria kulmia eri tasoissa. Lähde on Joseph Davidovitsin video (4).

Kuvien 3 ja 4 pinnoissa näkyy pikku kuoppia, mutta ei minkäänlaisia työstönaarmuja tai uria. Työstöurien puuttuminen on luonteenomaista Puma Punkun kappaleille.

Kuva 4. Eikö tämä ole betonia? Lähde on Brien Foersterin video (3).

 

Geopolymeerit

Vielä muutama kuukausi sitten en ollut koskaan kuullutkaan käsitteestä geopolymeerit. Niistä näyttää toistaiseksi olevan liikkeellä melko niukasti tietoa. Olin ajatellut, että kivilajit syntyvät tuliperäisissä prosesseissa tai pitkinä geologisina ajanjaksoina irtoaineisten maakerrosten joutuessa kovaan paineeseen ja kuumuuteen. Kivien kaltaiset geopolymeerit sen sijaan voivat syntyä kemiallisissa reaktioissa, maan pinnalla ja tavallisissa lämpötiloissa. Betoni syntyy sillä tavalla, mutta sitä ei Wikipediassa yhdistetä geopolymeereihin.

Videolla (4) esiintyvä geopolymeerejä tutkiva professori Joseph Davidovits kertoo, että hänen tutkimansa Puma Punkun kivet ovat keinotekoisia geopolymeerikiviä. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnilleen kaikki samannäköiset kappaleet olisivat keinotekoista kiveä, joka on aikanaan valettu muottiin.

Olen taipuvainen uskomaan, että professori Davidovits on oikeassa. Perusteeni ovat seuraavat:

1. Tutkimuksessa on käytetty juuri niitä tarkkoja geologian ja mineralogian tutkimusmenetelmiä, joita olen muuallakin perään kuuluttanut. On käytetty sekä optista mikroskooppia että elektronimikroskooppia ja analysoitu näytteiden alkuaineita. Tärkeä huomio ovat sisäiset ilmakuplat ja orgaanisen aineen sulkeumat.

2. Kuvasta 4 tulee minulle mieleen erittäin tuttu näkymä – muotista vapautetun betonin pinta. Videoilla näkyy myös kappaleiden rosoisuutta, joka on yksi yhteen samannäköistä kuin rapautuneissa betonikappaleissa. Myös työstöjälkien puuttuminen vahvistaa muottiin valamisen oletusta.

Arvoituksia riittää edelleen

Vaikka yksi Puma Punkun ja Tihuanacon kappaleiden arvoituksista näyttää ratkenneen, niin paljon tutkittavaa jää vielä jäljelle. Ajoitusten varmistaminen? Millaisia kemiallisia aineita on käytetty? Millaisia muotteja on käytetty, koska ne näyttävät olleen huippuluokkaa? Miten joissakin kappaleissa olevien reikärivien pienet reiät on tehty? Alueen rakennukset hajottaneen ja alueen peittäneen mutatulvan syyt ja ajoitus? Onko mutatulva autioittanut alueet? Mihin tarkoitukseen H-kappaleet on valmistettu?

Mielenkiintoinen kysymys on myös se, onko mukana myös oikeita kiviä, miten paljon niitä on ja miten ne erotetaan keinotekoisista kivistä. Valitettavasti näyttää siltä, että paikalliset asukkaat ovat tuhonneet paljon tärkeätä tietoa purkamalla muinaisia rakenteita ja siirtelemällä kiviä uusiin paikkoihin.

Teoretisoinnin vaarat

Me ihmiset näytämme olevan kovin ihastuneita teorioihin, joilla monet ilmiöt pyritään selittämään. Teoretisointi on hieno juttu, koska se tuo monet asiat parempaan hallintaan, kun kokeilujen sijaan asioita voidaan luotettavasti ennustaa laskelmien avulla.

Teoretisoinnilla on myös omat varjopuolensa. Se jäykistää ajattelua ja sokeuttaa havaintokykyä niin, että aivan ilmeisetkin asiat voivat jäädä huomaamatta. Se myös aiheuttaa pelkkää asioiden olettamista niiden tutkimisen sijaan.

Pelkkä olettaminen ilman tutkimista on vahingollista tiedon lisääntymisen kannalta. Valtavirran fyysikot olettavat, että psi-ilmiöitä ei voi olla olemassa, koska luonnonlait tunnetaan jo riittävän hyvin. Valtavirran egyptologit olettavat tiettyjen faaraoiden rakentaneen tietyt pyramidit, vaikka näyttö siitä on varsin niukka. Miksi faaraot ovat hieroglyfiteksteissään ylpeilleet muilla uroteoillaan, mutta eivät ole ylpeilleet mahtavien pyramidien rakentamisella?

Brien Foerster näyttää olettavan videoillaan monia asioita. Hän esimerkiksi oletti tietäneensä, että  Puma Punkun kivet on louhittu ja mistä ne on louhittu, vaikka siihen ei ollut riittävän luotettavia perusteita. Ei kuitenkaan kovin paha oletus, koska hän vetoaa mukanaan olleisiin geologeihin. Hän oletti Puma Punkun kappaleiden olevan työstettyjä kehittyneillä menetelmillä, vaikka työstöuria ei ollut näkyvissä ja kappaleiden betonimainen ulkonäkö oli ilmeinen.

Amatööreillä on yleisenä pulmana se, että heiltä puuttuvat riittävät perustiedot asioiden arvioimiseen, puhumattakaan tarvittavista tarkoista ja kalliista tutkimuslaitteista. Monet amatöörit ovat kuitenkin saavuttaneet hämmästyttävän pätevyyden harrastusalallaan. Meidän on syytä olla kiitollisia Foersterille ja monille muille, jotka ovat tarjoilleet meille hienoja ja tärkeitä videoita katsottaviksi.

 

Videot

1. Another Exploration Of Ancient Puma Punku With Bonus Quadcopter Footage
https://www.youtube.com/watch?v=vh_XQ8dLheM

2. The Ancient Enigmas of Puma Punku and Tihuanaco - Chapter 1: Introduction
https://www.youtube.com/watch?v=g0kf82I6ffc

3. Recent Revelations At Puma Punku In Bolivia October 2018
https://www.youtube.com/watch?v=kc2EEK29Mms  

4. Tiwanaku / Pumapunku Megaliths are Artificial Geopolymers
https://www.youtube.com/watch?v=rf9qK9QTlq0

Perun kolme aikakerrosta

 26.11.2020

Kuva 1. Aurinkotemppeli Ollantaytambossa. Lähde on UnchartedX:n video (3).

Perussa on nähtävissä kolmen aikakerrostuman jäänteitä, jotka tuntuvat heti selviltä, kun niihin osaa kiinnittää huomiota. Alustavasti näyttää siltä, että näiden jälkien tekemisen välillä on täytynyt olla jokin epäjatkuvuus, jonka seurauksena paikat ovat autioituneet. Alueen seuraavat asukkaat ovat löytäneet vanhat jäänteet ja jatkaneet niiden pohjalta omia toimiaan. Kaikki kolme tyyliä on mainiosti esitelty UnchartedX:n videoilla (1) ja (3).

 

Kuva 2. Ylösalaisin kääntynyt kaksoisportaikko. Lähde on Planète RAW:n video (2).

Vanhin tyyli

Vanhimman ajan jäänteillä on kolme tunnusmerkkiä: vahvasti rapautuneet pinnat, merkilliset monisuuntaiset portaikot ja paikoin suuren tuhon jäljet. Kuvassa 2 on nähtävissä vapaiden pintojen rapautuneisuus ja suuren järkäleen murtuminen irti peruskalliosta ja kääntyminen ylösalaisin. Lisäksi portaikko on monisuuntainen, koska kuvan turisti voi nähdä järkäleessä olevan toisen ylösalaisin olevan portaikon. Se kääntyy näkyviin videon jatkuessa.

Kuva 3. Tyypillinen vanhan tyylin kukkula. Lähde on UnchartedX:n video (1).

Tyypillinen vanhan tyylin kukkula Sacsayhuamanissa näkyy kuvassa 3. Kukkula on vahvasti rapautuneiden sekalasten portaikkojen ja tasaisiksi louhittujen pintojen peittämä.

 

Kuva 4. Kaunista polygonimuuria. Lähde on UnchartedX:n video (1).

Polygonimuurien tyyli

Vanhaa tyyliä nuorempaa muuria on kuvassa 1. Käytän tämän tyylin muureista yksinkertaistettua nimitystä polygonimuurit. Niille ovat tyypillisiä suuret, usein monikulmaiset järkäleet, joiden ulkopinnat ovat usein lievästi pullistuneet. Muurin kivet ovat niin tiiviisti toisissaan kiinni, että väleihin ei voi tunkea ohuttakaan terää. Kuvassa 4 näkyy kauniisti silotettua polygonimuuria, jossa on vielä yksi yleinen erikoisuus, yleensä pareittain esiintyvät ulkonevat nappulat. Näille nappuloille ei ole toistaiseksi keksitty selitystä.

 

Kuva 5. Kahta tyyliä. Lähde on UnchartedX:n video (1).

Uusin tyyli

Uusinta tyyliä ovat Perun inkojen rakentamat kivimuurit. Kuvassa 5 näkyy inkojen tällä kertaa huolellisesti latomaa muuria, joka on rakennettu polygonimuurin perustalle. Tyylien ero on hyvin selvä. Inkojen rakentamissa seinissä ja muureissa ei ole mitään erikoisuutta, vaan sellaisia voi rakentaa kuka tahansa.

Cuscon kaupungissa näkyy paljon polygonimuureja. Niitä on käytetty inkojen rakennusten perustuksina. Siellä on myös sileistä suorakulmaisista kivistä rakennettuja seiniä, joissa ei kuitenkaan ole aivan yhtä tiiviitä rakoja kuin polygonimuureissa. Inkat ovat purkaneet vanhoja polygonimuureja ja käyttäneet niiden valmiiksi muotoiltuja kiviä omiin tarkoituksiinsa. Sacsayhuamanin linnoituksen muurit ovat niinkin ehjät siksi, että inkat eivät lähteneet kuljettamaan kovin suuria kiviä Cuscoon.

 

Videot

1. Megalithic Sacsayhuaman: Older than the Inca? An investigation into megalithic architecture styles
https://www.youtube.com/watch?v=kvUCuJ0qcc0

2. Sacsayhuaman - L'énigme des murs cyclopéens
https://www.youtube.com/watch?v=7NkFS5j57GQ

3. Why the Megalithic Andean Architecture in Peru and the Sacred Valley is older than the INCA!
https://www.youtube.com/watch?v=oxuiB1vhDjM

Egyptin kiviastiat.

25.11.2020

Päivitetty 28.1.2024

Kuva 1. Kiviastiavalikoima vanhassa valokuvassa. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (1).

Kairon museossa on esillä runsaasti muinaisia kivestä valmistettuja ruukkuja ja kulhoja. Yli 40 000 astiaa on löytynyt faarao Djoserin porraspyramidin alla olevista haudoista ja käytävistä. Suomalaisen Wikipedian mukaan Djoser hallitsi Egyptiä vuosina 2667–2648 eaa. 

Astioiden sirpaleita on ollut runsaasti ja osa niistä on liimailtu kokoon ehjän näköisiksi astioiksi. En löytänyt Wikipediasta yhtenäistä esitystä näistä kiviastioista. Niitä ovat tuoneet esiin lähinnä arkeologian harrastajat.

Kuva 2. Astiavalikoima Kairon museosta. Lähde on UnchartedX:n video linkissä(2).

 

Kuva 3. Astiavalikoima Kairon museosta. Lähde on Brien Foersterin video linkissä (3).

Monia kivilajeja

Kiviastioita on esitelty Christine Lilyquistin (1995) kirjassa, linkki (4) ja mainiossa insinööri Galal Ali Hassaanin kirjoittamassa artikkelissa, linkki (5). Hassaan osaa ihmetellä muutamien esineiden erittäin vaikeata valmistettavuutta. Joidenkin astioiden/esineiden käyttötarkoitus jää arvoitukseksi kuten esimerkiksi 'tuhkakuppien' ja kolmijakoisen 'härvelin'.

Kiviastiat on valmistettu monen kovuisista kivilajeista, alkaen kalkkikivestä ja päätyen kovimpiin, mitä Egyptistä on löytynyt. Ehkä erilaiset värit ja kuvioinnit ovat aikanaan lisänneet astioiden taiteellista arvoa. Kuvan 2 vaaleat ruukut ovat ilmeisesti alabasteria, joka on yksi kalkkikiven laji.

Kairon museon selitysteksti kertoo, että kuvan 3 keskimmäinen ruukku on valmistettu korundikivestä. Korundi on Mohsin kovuusasteikolla timantin jälkeen seuraava mineraali, joten samanlaisen kulhon valmistaminen on vaativa tehtävä vielä nykyäänkin. Epäilen, että kyseessä on virheellinen kivilajin määritys. Museon selitysteksteissä kaikki ilmoitetut kivilajit pitäisi tarkistaa ammattilaisten eli geologien ja mineralogien toimesta.

Astioiden valmistustekniikka

Kuva 4. Muinaisten egyptiläisten käyttämiä käsityökaluja kiviesineiden työstöön. Vasemmalla alhaalla on kolme iskukiveä. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (6).

Egyptologien mukaan kiviastiat on valmistettu kuvan 4 mukaisilla käsityökaluilla. Kalkkikivestä valmistettujen ruukkujen ulkopinnat on heidän mukaansa työstetty kupari- tai pronssitaltoilla. Kovista kivilajeista kuten esimerkiksi graniitista ja basaltista valmistettujen ruukkujen ulkopinta on egyptologien mukaan työstetty vielä kovemmista kivilajeista valmistetuilla iskukivillä. Astioiden sisäpinnat on koverrettu putkiporausta ja laajennusporausta käyttäen. Kaikki pinnat viimeisteltiin hiomalla käyttäen sekä kovia hiontakiviä että kovia kiteitä sisältävää hiekkaa.

Niin 1800-luvun arkeologi Flinders Petrie kuin astioihin ja niiden työstöjälkiin tutustuneet insinöörit ovat sitä mieltä, että osa astioista on valmistettu jonkinlaista sorvia hyväksi käyttäen. Muinaisegyptiläisistä sorveista ei kuitenkaan ole mitään tietoa valtavirran arkeologien keskuudessa. 

Kuva 5. Egyptiläisiä valmistamassa mm. ruukkuja käsityökaluilla. Lähde on David Mianon video linkissä (7).

Kiviastioiden valmistustarkkuus

Kiviastioiden valmistustarkkuus näyttää silmämäärin arvioiden vaihtelevan. Osa astioista on havaittavasti muotopuolia ja osa näyttää tarkkamittaisilta. Joidenkin astioiden seinämät ovat niin ohuet, että graniittikin on läpikuultavaa. Näin ohuiden seinämien valmistaminen on vaatinut käsittämättömän suurta tarkkuutta. Siksi voidaan olettaa, että myös sorvatuilta näyttävien astioiden mittatarkkuus on suuri.

Kuva 6. Sorvatun näköinen lautanen, joka tuskin on valmistettu pelkillä käsityökaluilla. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (1).

Nyt on vihdoin saatu aikaan ruukkujen mittojen tarkistuksia. Mittaukset on tehty hyvin suurella tarkkuudella, ja – kuinka ollakaan – arkeologian harrastajien toimesta. Suunnittelen parhaillaan tarkistusmittauksista omaa blogijuttuaan.

Venäläiset tutkijat ja kokeilijat ovat onnistuneet valmistamaan yksinkertaisilla työkaluilla vakuuttavan näköisen ruukun, joka on mallinsa kanssa kuvassa 7. Lähdevideosta linkissä (8) ilmenee, että ammattikuvanveistäjältä esineen valmistaminen kesti 7 ja puoli kuukautta, viisi päivää viikossa ja 6-8 tuntia päivässä. Puolet ajasta kului työstölaitteiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Video (8) on englanniksi puhuttuna linkissä (9).

Kuva 7. Muinainen malli ja sen nykyaikainen jäljitelmä. Lähde on video linkissä (8).

Sininen linturuukku valmistettiin kalkkikivibreksiasta, joka on pehmeähköä ja melko helposti työstettävää. Kun tästä on huomautettu, niin venäläiset ottivat haasteen vastaan ja keräsivät varoja dioriittiruukun valmistamiseen, mikä on merkittävästi työläämpi urakka.

Pari huomautusta kokeesta voidaan esittää. Kappaleeseen ei kuulunut sorvattaviksi sopivia laajoja pintoja, joten tarkkuusvertailu ei ole mahdollista. Eikä ruukkujen sisäpintoja päässyt vertaamaan. Joka tapauksessa, kunnia tutkijoille ja kokeilijoille.

 

Ajoitus on ongelma?

Kiviastiat ovat löytyneet haudoista, joten ne ovat varmuudella olleet olemassa ainakin dynastiselta ajalta lähtien. Mutta miten vanhoja ne todella ovat? On mahdollista, että ne on valmistettu paljon muinaisemmalla esidynastisella ajalla ja faaraoiden aikalaiset ovat vain löytäneet ne, eivät itse valmistaneet.

Kuva 8. Kiviastioita koskeva selitysteksti Kairon museosta. Lähde on UnchardedX:n video linkissä (6).

Joitakin Kairon museon kiviastioita on selitystekstien mukaan ajoitettu esidynastiselle ajalle. Mutta tehtiinkö dynastisella ajalla tarkkamittaisia kiviastioita myös kovasta kivestä? Professori David Miano näyttää videollaan kuvan 9, jossa on esitetty ajankohdat, joina astioita on valmistettu eri kivilajeista. Kovien kivilajien käyttö näyttää kummasti keskittyvän varhaisdynastiselle ajalle 3000-2700 eaa eli hiukan faarao Djoseria aikaisempaan aikaan.

 

Kuva 9. Kiviastioiden valmistuksen ajoituksia. Lähde on David Mianon video linkissä (7).

Kuvassa 9 ei oteta huomioon kiviastioiden valmistustarkkuutta. Veikkaisin, että myöhempinä aikoina kovista kivilajeista valmistetut astiat ovat käsityökaluilla tehtyjä.

Kaikkia kiviastioiden sirpaleita ei ole vielä taltioitu museoihin ja niiden varastoihin. Arkeologian harrastajat pääsivät itse näpelöimään ja tutkimaan näitä sirpaleita Djoserin pyramidin alla olevissa käytävissä, kuten UnchartedX:n mainiolla videolla linkissä (10) näytetään.

Kuva 10. Kiviastioiden sirpaleita käytävässä. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (10).

 

Linkit

1. Incredible Precision Stone Jars, and other unsolved mysteries of Saqqara!
https://www.youtube.com/watch?v=7LEt8VM42PY

2. Evidence for Ancient High Technology - Part 1: Machining
https://www.youtube.com/watch?v=6KUDu40BC5o

3. Egypt 2018: Lost Ancient High Technology Artifacts In The Cairo Museum
https://www.youtube.com/watch?v=S6Y0Dzl0RCA

4. Christine Lilyquist (1995): Egyptian Stone Vessels
https://books.google.fi/books?id=tA_7DBtCjMEC&printsec=frontcover&redir_esc=y

5. Galal Ali Hassaan (2016): Mechanical Engineering in Ancient Egypt, Part XIII: Stone Vessels (Predynastic to Old Kingdom Periods)
https://scholar.cu.edu.eg/?q=galal%2Ffiles%2Fme_part_xiii_ijres.pdf

6. Full Presentation: The Tale of Two Industries! Interpreting the Evidence for Ancient Technology.
https://www.youtube.com/watch?v=ixTTvRGk0HQ

7.  Dudes Think They Can Prove Atlantis by Measuring a Vase
https://www.youtube.com/watch?v=Wcl82hQr8xc

8. Невозможный артефакт - своими руками. Альтернативным историкам не смотреть!
https://www.youtube.com/watch?v=uQqxx7ksaKc

9. Mysterious Ancient Artifact - DIY. Alternate history fans, please look away
https://www.youtube.com/watch?v=Mq2KGQajfAo

10. Rare Footage from Egypt - Ancient Machined Artifacts found deep beneath the Step Pyramid!
https://www.youtube.com/watch?v=jHK2-MoR9Fs

Huipputekniikkaa pronssikaudella? Merkillisiä esineitä.

 24.11.2020

Päivitetty 25.11.2020

Kuva 1. Obsidiaanista valmistettu rulla meksikolaisesta museosta. Lähde on video (2).

 

Museoista eri puolilla maailmaa löytyy merkillisiä esineitä, joiden tarkoitus ja valmistustapa jäävät arvoituksiksi. Ne eivät myöskään loogisesti sovi löytämisympäristöönsä. Mielestäni ei paljon auta, vaikka niiden kerrottaisiin olleen kulttiesineitä.

Kuva 2. Kolmijakoinen kiekko Kairon museosta. Lähde on Foersterin video (1).

"Kukkamaljakko"

Egyptologit arvelevat kuvan 2 härvelin olevan lootuskukkien maljakko. Esine muistuttaa tuulettimen siipiä, mutta tuskin sitä on tuulettimena tai vesipyöränä käytetty. Esittelylapussa kerrotaan, että se on valmistettu "schist"- kivilajista eli eräänlaisesta liuskeesta. Videon (1) mukaan se kuitenkin olisi tiiviimpää saviliusketta.

Se löydettiin aikanaan faaraoiden ajan haudasta palasina, jotka on liimailtu yhteen. Kannattaa huomata, että rakenneaine on todellakin kiveä. Vastaava kiven muotoilu olisi nykyaikanakin huomattavan hankalaa.

Kuva 3. Viisijakoinen "tuhkakuppi" Kairon museosta. Lähde on Foersterin video, jota en enää löytänyt.

"Tuhkakuppi"

Kuvan 3 reunoiltaan taivutettu viisijakoinen lautanen tai kulho on myös luultavasti valmistettu saviliuskeesta. On melkoinen suoritus muotoilla kivestä tuollainen lautanen, koska kiveä ei tunnetusti niin vain taivutella muotoonsa.

Kuva 4. Obsidiaanikeloja meksikolaisesta museosta. Lähde on Foersterin video (4).

Obsidiaanirullat

Kuvan 1 kahtena esitetty obsidiaanirulla löytyi meksikolaisesta museosta useiden muiden erimuotoisten rullien tai kelojen ohella, joita näkyy kuvassa 4. Obsidiaani on laavalasia, joka on jähmettynyt niin nopeasti, että kivi ei ole ehtinyt kiteytyä. Lähdevideo (2) on englanniksi  puhuttu video (3). Arkeologit eivät ilmeisesti ole kiinnittäneet näihin rulliin kummempaa huomiota, vaan tarvittiin insinööritieteiden professori Erich Thomsen, joka oivalsi niiden merkityksen.

Obsidiaanin työstäminen muuten kuin paloja irti iskien on varsin hankalaa. Esineen mittatarkkuus on hämmästyttävä. Tällaisia on kuitenkin osattu valmistaa jo ennen Kolumbuksen aikaa.

Kuva 5. Obsidiaanirengas Turkista. Lähde on video (5).

Obsidiaanirengas

Kuvan 4 obsidiaanista valmistettua rannerengasta ei ole olemassa, vaan kuva on tehty arkeologisissa kaivauksissa löytyneen renkaansirpaleen perusteella. Kuitenkin voidaan olla vakuuttuneita, että sellainen rengas on joskus muinaisuudessa ollut olemassa. Esineen ikä voi luonnollisesti olla vanhempi kuin kaivauspaikka osoittaa, mutta ei sitä nuorempi.

Lähdevideo (5) on englanniksi puhuttu video (6).

- - -
Varsin edistyksellinen on myös niin sanottu Antikytheran laite tai kone, joka on löytynyt uponneen laivan hylystä. Sen valmistaminen on kuitenkin pystytty luotettavasti ajoittamaan antiikin Kreikkaan. Wikipedioista löytyy runsaasti tietoja laitteesta.

On ollut huomattavan työlästä kerätä tämä aineisto netistä. Ja mikä pahinta, se on kokonaan löytynyt arkeologian valtavirran huuhaaksi julistamilta videoilta eikä arkeologien omista tutkimusraporteista. No, lähdevideoillani esitetään kyllä myös lennokkaita teorioita. Ne ovat toistaiseksi tyhjän päällä ja siksi keskitynkin vain esitettyihin konkreettisiin aineellisiin todisteisiin.

Yllä kuvattu obsidiaanirengas on voinut olla vain rannerengas, mutta sillä on voinut olla myös jokin muu tarkoitus. 

  

Videot

1. Egypt 2018: Lost Ancient High Technology Artifacts In The Cairo Museum
https://www.youtube.com/watch?v=S6Y0Dzl0RCA

2. Why this ancient obsidian cylinder might not an adornment but technical detail – VERSADOCO
https://www.youtube.com/watch?v=rZUG0eionhY

3. Невозможные артефакты древней Мексики - Электромагнитная катушка из обсидиана
https://www.youtube.com/watch?v=YuTx7LrZjWw

4. Lost Ancient High Technology Artifacts In Mexican Museums
https://www.youtube.com/watch?v=nZtX4mtjJWE

5. This obsidian bracelet is 9500yo and it was made with machine tools – VERSADOCO
https://www.youtube.com/watch?v=_um2tJ2vdLI

6. Машинная обработка 9500 лет назад? Обсидиановый браслет из Ашиклы-Хююк
https://www.youtube.com/watch?v=wopiybvbXHs

Huipputekniikkaa pronssikaudella? Putkiporaukset.

 Päivitetty 3.3.2021

Kuva 1. Flinders Petrien näyte numero 7. Lähde on video (2).

 

Sahausjälkien lisäksi Egyptin rauniokentiltä on löytynyt runsain määrin putkiporattuja reikiä. Egyptologien mukaan putkiporaus toteutettiin siten, että sopivan pituista kupari- tai pronssiputkea painettiin sen yläpäästä työkappaletta vasten ja putkea pyöritettiin, joko edestakaisin jouseen kiinnitetyn narun avulla tai yhteen suuntaan kammesta kiertäen, vauhtipyörävaikutteisen massan painolla.

Työstö oli hiontaa, jonka reikään jatkuvasti syötetty kovasta mineraalista tehty hiekka sai aikaan. Kun reikä oli riittävän syvä, niin keskustaan jäänyt sydän katkaistiin iskemällä sitä sivuttain. Faaraoiden aikaisista kuvista näkyy, millaisilla laitteilla kumpaakin menetelmää toteutettiin.

 

Muinaiset jäljet putkiporauksesta

Putkiporausjälkiin tutustumisen voi aloittaa vaikkapa mainiosta Lasse Aitokarin videosta (1). Perusteellinen katsaus on UnchartedX:n Benin videoilla (2) ja (3) ja hyvä on myös Foersterin video (4). Putkiporattuja reikiä näyttää löytyvän kivistä runsaasti ja myös kovien kivien rei'issä näkyy erittäin selviä työstöuria.

Egyptologi Flinders Petrie tuli mittaustensa jälkeen siihen tulokseen, että työstöurat hänen näytteissään olivat kierteisiä. Tämä tapahtui jo 1800-luvun lopulla. Hän julkaisi tarkkojen tutkimustensa tulokset vuonna 1883 kirjassaan 'The Pyramids and Temples of Gizeh'. Hänen tutkimuksensa hävisivät yhä kauemmas historian hämärään, kunnes insinööri Christopher Dunn toi vuonna 2010 ne uudelleen esiin kirjassaan 'Lost Technologies of Ancient Egypt'.

Tekstilähteestä (4) ilmenee, että muinaiset egyptiläiset putkiporaajat tunsivat korundikiteet hiovana aineena. Korundikiteitä löytyi yhden pehmeään kiveen poratun reiän pohjalta.

Petrie joutui aikanaan kiistaan kollegansa A. Lucasin kanssa siitä, olivatko työstöurat porassa kiinni olevien kiteiden vai irtokiteiden aiheuttamia. Suu- ja hammaslääketieteen edustajat Gorelick ja Gwinnett (1983) pyrkivät ratkaisemaan tämän kiistän omalla varsin laajalla koesarjallaan ja tutkimuksellaan, jonka tulokset he julkaisivat tekstilähteessä (3). Tutkimus ei vielä sillä kertaa tuonut ratkaisua arkeologien väliseen kiistaan. Mielestäni melkoinen puute on se, että heiltä jäi sivuun Petrien keskeisin huomio eli työstöurien kierteisyys. He eivät tarkistaneet sitä, vaan puhuivat vain 'konsentrisista viivoista'.

Kuva 2. Työstöurien havainnollistamista Petrien näyte 7:ssä. Lähde on video (5).

Insinöörit Christopher Dunn ja Eric Wilson kävivät Petrie-museossa tarkistamassa Petrien näytteet. Tekstilähteissä (1) Ja (2) he kertovat tuloksensa, joita edellä luetelluissa videoissa on esitelty. He vahvistivat Petrien julkaisemat tiedot tarkoin mittauksin putkiporausnäytteistä ja kulhonsirpaleista. He mm. havainnollistivat työstöurien kulkua ohuen langan avulla kuvasta 2 näkyvällä tavalla.

Insinöörien julkaisemat tulokset ovat saaneet sekalaisen vastaanoton. Monet toteavat heidän tehneen vakuuttavan tarkkaa työtä ja kieltäjät lähtivät kumoamaan heidän ajatuksiaan. Kiistoissa kannattaa tutustua tarkkaan kummankin osapuolen perusteisiin, joten on syytä katsoa myös video (5), jossa kerrotaan urien kierteisyyden tulleen perusteellisesti kumotuksi venäläisten tutkijoiden ja kokeilijoiden toimesta.

Teoreettista järkeilyä urien kierteisyydestä

Putkiporauksessa voivat samat uraa leikkaavat kiteet tehdä työtä jatkuvasti, kun pora tunkeutuu hiukan syvemmälle joka kierroksella. Kun tutkitaan työstävien kiteiden jättämiä uria, niin poran pyöriessä vain yhteen suuntaan voi olla mahdollista saada selville poran syöttö. Syötöllä tarkoitetaan sitä, miten paljon pora etenee yhdellä kierroksella. Tekniikassa puhutaan kierteen noususta, joka on vastaava käsite kuin poran syöttö ja sopii myös putkiporauksen yhteyteen.

Teoreettisesti järkeillen syötön olemassaolo voidaan todeta kahdella tavalla. Seuraamalla yksittäistä työstöuraa voidaan todeta, että täyden kierroksen jälkeen ei tulla lähtökohtaan, vaan ollaan siitä nousun verran eri paikassa. Toisaalta urien nousukulma poran pyörimisakselia vastaan kohtisuoran tason suhteen määrittää kierteen nousun, kun kappaleen halkaisija tunnetaan. Käytännössä nousu voi olla niin pieni, että mittaustarkkuus ei riitä nousukulman toteamiseen.

Edelleen teoreettisesti järkeillen kierteisyys ei voi tulla näkyviin pienen syötön tapauksessa, koska lähes toistensa päälle tulevat urat sekaantuvat toisiinsa. Pienehköä syöttöä ei voi selvittää muuta kuin ehjistä rei'istä ja porasydämistä.

Sekä löydetyt putkiporausreiät että porasydämet ovat kartiomaisia. Siitä seuraa varmuudella se, että yksi työstöura ei voi jatkua kovin monta kierrosta katkeamattomana kierteenä, kun uudet kiteet alkavat tehdä uraa. Kierteisten urien syntyminen poraa takaisin vedettäessä tuskin on mahdollista, koska sydämen ja reiän kartiomaisuuden takia poran kosketus reunoihin heikkenee.

Urien kierteisyys on kumottu?

Jon Bodsworth (ilmeisesti egyptologi) kävi tarkastamassa Petrie-museon näytteen numero 7 eli näyttelyn eniten kommentoidun poraussydämen. Hän otti siitä vain valokuvan, josta en ole löytänyt tietoja muualta kuin Dunnin tekstilähteestä (1). Hän mittasi kuvasta työstöurien suunnan ja päätteli, että urat eivät olleet kierteiset, vaan kohtisuorassa pituusakselia vastaan. Kappale on kuitenkin kuvassa sen verran vinossa asennossa, että sellaista päätelmää ei pitäisi tehdä.

Kanavan 'SGD Sacred Geometry Decoded' videolla (5) julistetaan, että venäläiset kokeilijat ja tutkijat ovat kumonneet tämän porasydänjutun. Asiallisuuden suhteen video on surkea – loputonta samojen asioiden toistoa ja hyökkäilyä suurisyöttöisestä putkiporauksesta kertoneita vastaan. Video (5) on käännöskooste venäläisen Alexander Sokolovin videoista, joissa hänen omien tutkimustensa lisäksi näytetään Nikolai Vasjutin tekemiä putkiporauskokeita.

Yksi Sokolovin venäläisvideoista on video (6). Se on niin vahvaa rienausta, ettei se mielestäni ole kunniaksi esittäjälleen. Mielestäni venäläisten ylisuuri into kumota insinöörien tulokset ei herätä luottamusta. He syyttävät urien kierteisyyteen uskovia samasta intoilusta mihin itse lankeavat. Videolla (7) on päällepuhuttu käännös yhdestä venäläisten kokeiluvideosta.

Kuva 3. Vasjutinin poraama näyte ja Petrien näyte 7. Lähde on video (5).

Mutta entä videon (5) väite, että näytteestä 7 ei ole ollenkaan osoitettu kierteisen uran olemassaoloa? Eli että Petrien ja insinöörien mittaukset eivät sellaista osoita? Tälle väitteelle on kaksi perustetta: työstöurien sekavuus ja se, että venäläiset tutkijat ovat poranneet reikiä egyptiläisten alkeellisella menetelmällä ja saaneet aikaan aivan samanlaisia uria.

Kuvassa 3 ovat venäläisten porasydän ja Petrien näyte 7. Urat ovat varsin samannäköisiä. Videolla (5) venäläisten näyte pyörii, mutta valitettavasti sen täyttä kierrosta ei näytetä eikä sydämen halkaisijaa ilmoiteta, joten mittaukset jäävät avoimiksi.

Kuva 4. Sokolovin koostekuva Petrien näytteestä 7. Lähde on video (5).

 

Omia mittauksia

Petrien kuuluisan porasydännäytteen numero 7 pituus on Dunnin mittauksen mukaan 11cm, josta saadaan keskikohdan halkaisijaksi 47 mm. Teorian mukaan siinä ei voi olla yhtenäistä, koko pituuden jatkuvaa kierreuraa, koska näyte on kartiomainen. Mutta onko siinä edes muutama yhtenäisenä jatkuva kierteinen ura? Videolla (5) on eri suunnista kuvattu 12 kuvan sarja näytteestä 7. Näistä kuvista ei kuitenkaan voinut seurata uria näytteen ympäri, koska muutamat kuvat olivat liian epätarkkoja. Videolla on myös tarkka koostekuva, jossa näkyvät näytteen urat levitettyinä koko kierroksiksi, kuva 4. Ylimääräiset pisteet ja himmeät viivanpätkät ovat omia seurantajälkiäni.

Ryhdyin tarkistamaan kuvan 3 uria. Kokeilin seurata kolmea uraa, ja joka kokeilulla päädyin tulokseen, että kierre on olemassa ja se on oikeakätinen. Tosin ajauduin 2-3 uraa liian kauas lähtöpisteestä, mutta poikkeama oli aina samaan suuntaan, kun seurasin uraa niin tarkasti kuin osasin.

Myös insinöörit tulivat lankakokeellaan tulokseen, että urat olivat kierteiset. Kierre on oikeakätinen, kuten kuvasta 2 selviää.

Kuva 5. Lähikuva Petrien näytteestä 7. Lähde on video (5).

Kuvasta 5 näkyy, että urat eivät voi jatkua selvinä kappaleen ympäri, koska ne usein loppuvat äkillisesti tai lipsahtavat sivuun jatkeeltaan. Tämä oli odotettavissakin ottaen huomioon, että porattaessa uurtamistyötä tekevät kiteet irtoavat kosketuksesta tavalla tai toisella ja uudet kiteet alkavat uurtaa omaa osuuttaan.

Piirsin kuvan 3 näytteiden paperikuviin keskiviivan ja mittailin mahdollisen kierteen vinoutta sen suhteen. Vasjutinin näytteessä vinous vaihteli puolelta toiselle, mutta näytteessä 7 vähäinen vinous viittasi systemaattisesti oikeakätiseen kierteeseen, eli mahdolliseen suureen syöttöön. Mittailin myös näytteen 7 vierekkäisten urien välisiä etäisyyksiä. Niistä ei tullut esiin yhtenäistä kierteen nousua, vaan etäisyydet vaihtelivat melko tavalla. Kierteen olemassaolo on helppo todeta, mutta sen nousu on vaikeata mitata tarkasti uran vinoudesta, koska työstöurien välinen etäisyys on noin 3 % sydämen halkaisijasta. Tuo 3 % antaa nousuksi 1,5 mm.

Kuva 6. Vasjutinin porasydän. Lähde on video (5).

Venäläisten porasydämet ovat yleensä lyhyempiä ja vahvemmin kartiomaisia kuin Petrien näyte 7. Myös venäläisten porasydämissä näkyy oikeakätinen kierre, kuten esimerkiksi kuvassa 6, oikeanpuolisessa värillä korostettuna. Videolla kertoja toteaa, että tämä on tuloksena vauhtipyöräporaamisesta, jossa poraputken heilunta on suurta ja kiertovoima vaihtelee systemaattisesti kammen eri asennoilla. Missään tapauksessa se ei voi olla syöttö niin hitaassa menetelmässä.

Venäläiset tutkijat ja kokeilijat ansaitsevat kiitoksen siitä, että he ovat nähneet paljon vaivaa kokeiden tekemisessä ja ovat tiedottaneet tuloksistaan. Tiedotteiden sävy olisi voinut olla vähän hillitympi. Valitettavasti he eivät toteuttaneen tarkasti Chris Dunnin esittelemää täydellistä vertailukoetta, joka olisi kuvan 7 mukainen. He olivat kovin tarkoitushakuisia ja hutiloivat joka vaiheessa.

Kuva 7. Dunnin kaavailema vertailukoe muinaisten työstöjälkien kokeelliseen tarkistukseen.

 

Tutkimusta tarvitaan lisää

Mielestäni Dunnin ja Wilsonin mittauksin esittelemä yksi näyte numero 7 ei riitä putkiporauksen työstöurien kierteisyyden osoittamiseen, varsinkaan venäläisten kokeilijoiden tulosten valossa. Insinöörit ja Petrie kertovat havainneensa toisessa ja ehkä vielä muissakin näytteissä kierteisen uran, mutta he eivät osoittaneet sitä mittauksin.

Työstöurien selvä kierteisyys ja suuri syöttö olisivat niin arvoituksellisia asioita, että tehokas jatkotutkimus on tarpeen. Tutkimuksessa on ratkaisevan tärkeä asia selvittää, muodostavatko työstöurat todellakin kierteen. Egyptiläisten tunnetuilla porausmenetelmillä saavutetaan mitättömän pieni syöttö. Teoreettisesti ajatellen pitäisi syntyä satunnaisia lyhyitä uria tai saman uran päät kohtaavat reiän tai sydämen vastakkaisella puolella. Kaikkien työstöurien pitäisi olla kohtisuorassa poran akselia vastaan. Venäläisten kokeet osoittavat, että tällainen päättely ei välttämättä pidä paikkaansa.

Rei'istä pitäisi tehdä ainakin viiden kohdan tutkimusohjelma:

1. Tietokanta löydetyistä rei'istä, kivilaji ja sen kovuus mukaan ottaen
2. Reikien tarkka puhdistus ja puhdistusjätteen talteenotto
3. Replikoiden tekeminen selväuraisten reikien sisäpinnoista
4. Urien mahdollisen kierteisyyden selvittäminen ja nousun mittaaminen
5. Puhdistusjätteiden hiukkasten analysointi hiovien kiteiden laadun selvittämiseksi

Poraussydämistä pitäisi tehdä tarkka video näytteen pyöriessä runsaan kierroksen, jolloin jokaisen uran kulku on selvitettävissä täydellisesti. Vielä kätevämpi keino olisi selvittää urien kulku 3D-kuvauksella.

Mielestäni porausurien kierteisyydestä ja syötöstä ei saada varmuutta ilman jotain tämän suuntaista tutkimusta. Venäläisten väite heidän poraamissaan sydämissä näkyvästä oikeakätisestä kierteestä on tutkimisen arvoinen asia. Kyseessä ei ehkä olekaan niin yksinkertainen ongelma kuin teoreettisesti järkeillen voisi ajatella.

 

Tekstilähteet

1. Walking in the Shadow of William F. Petrie
http://www.gizapower.com/petrie.html 

2. Rolls Royce Engineers at the Petrie Museum
http://www.gizapower.com/petrie/ericwilson.html 

3. Leonard Gorelick & A. John Gwinnett (1983): Ancient Egyptian Stone-Drilling
https://www.penn.museum/documents/publications/expedition/PDFs/25-3/Ancient.pdf

4. Anna Serotta (2015): Secrets of Ancient Egyptian Technology
https://www.metmuseum.org/blogs/now-at-the-met/2015/ancient-egyptian-technology .

 

Videot

1. Egyptin Mysteerit - Muinaisen Egyptin korkea teknologia (2019)
https://www.youtube.com/watch?v=6qMxLy_no-U

2. The Story of the Enigmatic and Mysterious Tube Drills of Ancient Egypt - UnchartedX full documentary
https://www.youtube.com/watch?v=KFuf-gBuuno

3. Ancient Tube Drills, Part 2! More context, more Petrie, more cores, even some examples from Peru!
https://www.youtube.com/watch?v=0YX-SQNr2GI

4. Lost Ancient Technology: Drill Holes And Saw Marks In Ancient Egypt
https://www.youtube.com/watch?v=scrNQZCD14M

5. Lost Ancient High Technology & Core 7: The Party Is Over
https://www.youtube.com/watch?v=Xsx8RwyPQbc 

6. Артефакт, которым нас дурят 100 лет | Прожектор Лженауки
https://www.youtube.com/watch?v=wL7Jinj5324

7. Making Egyptian Drill Holes: Lost Ancient High Technology
https://www.youtube.com/watch?v=yyCc4iuMikQ

Huipputekniikkaa pronssikaudella? Sahausjäljet.

3.11.2020

Päivitetty 20.2.2021

  

 Kuva 1. Pyörösahauksen leikkausreuna. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Arkeologian museoissa, rauniokentillä ja säilyneissä muinaisissa rakenteissa tarkkasilmäisen on mahdollista huomata kivissä yllättäviä työstöjälkiä. Kalkkikivi on melko pehmeää ja sitä on voitu työstää kuparisilla taltoilla, sahoilla ja putkiporilla. Graniitti ja basaltti ovat kovia kivilajeja, joihin kupari- tai pronssitaltta ei pysty. Egyptologit kertovatkin, että graniittia on työstetty kovilla iskukivillä. Sekä pehmeistä että kovista kivilajeista löytyy työstöjälkiä, joita ei ole ollut mahdollista tehdä näillä yksinkertaisilla käsityökaluilla.

 

Kuva 2. Pyörösahauksen leikkausreuna. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Tämän jutun aiheesta ja myös muiden työstömenetelmien jäljistä pääsee hyvin alkuun katselemalla Lasse Aitokarin videon (1) ja Brien Foersterin videon (2). Kuvassa 1 näkyy sahauksen leikkausreuna, kun irrotettava kappale on lohjennut irti ennen sahan tuloa reunaan. Kivilaji on basaltti, joka on suunnilleen yhtä kovaa kuin graniitti. Reunan käyryydestä on laskettu, että sahan halkaisija on ollut noin 6 metriä. Kuvan 2 leikkausreuna näkyy erittäin tärkeässä todisteessa, Kairon museossa olevassa keskeneräisessä arkussa.

Kuva 3. Keskeneräisen arkun leikkausjälki. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Kuvassa 3 näkyy samaisen keskeneräisen arkun leikkausjälki, joka paljastaa sahanterän muodon. Näissä muinaisissa graniittiarkuissa oli tapana, että arkun kansi leikattiin samasta graniitista, arkkuaihion pohjasta. Saha on ollut kärjestään melko ohut ja pyöreäkärkinen, paksuuntuen napaa kohti. Paikalla tarkastellen ilmenee, että jälki on kovera eli selvä pyörösahan jälki.

Tässä arkussa on vielä lisää arvoituksellisuutta. Miksi työ jätettiin kesken, vaikka se oli niin pitkällä, että arkun yläosa oli jo muotoiltu valmiiksi, enintään viime silausta vaille? Murtuiko kansiaihio ennen aikojaan vai lipsahtiko saha liian paljon arkun suuntaan? Oikeata leikkaussuuntaa näyttäisi osoittavan kuin sormella vedetty ura, josta terä on lähtenyt erkaantumaan. Jos sahaaminen olisi toteutettu videolla (1) näkyvällä vaivalloisella kuparisaha+hiontahiekka-menetelmällä, niin tuskin olisi sahattu vähintään tuntikaupalla noin pahasti vinoon.

Kuva 4. Pyörösahan leikkausnaarmuja. Lähde on Jahannah Jamesin video (3).

Kuvassa 4 näkyy kuvan 1 kovan basalttikiven leikkausnaarmuja, jotka ovat selvästi kaarevat koko tasaisen pinnan alueella. Näin syviä naarmuja ei olisi saatu aikaan käsityökaluilla.Myös kuvan 2 keskeneräisestä arkusta löytyvät vastaavat kaarevat leikkausnaarmut. Olen toistaiseksi löytänyt viisi tapausta selvistä pyörösahan leikkausreunoista, esimerkiksi kuvissa näkyvät kaksi tapausta ja kolmantena merkillinen kaarevasti leikattu graniittilaatta Abu Roashissa, tekstilähde (2). Kivikentiltä on löytynyt pari lisää, ja järjestelmällisellä hakemisella varmasti vielä moniakin enemmän.

Kivien leikkauspinnoista on löytynyt runsaasti myös suoria leikkausreunoja ja naarmuja, joita ei ole tehty pyörösahalla.

On selvää, että näitä leikkausreunoja ja työstönaarmuja ei ole saatu aikaan iskukiviä käyttäen. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, koska kovia kivilajeja voidaan leikata ja saada niihin aikaan työstönaarmuja myös käyttäen kuparisen sahan ja erittäin kovasta mineraalista valmistetun hiontahiekan yhdistelmää. Timantin käytöstä ei ole dokumentoitua tietoa Egyptistä, mutta korundikiteitä käytettiin tekstilähteen (1), Serotta (2015), mukaan, ainakin putkiporauksessa.

Suuret pyörösahakiekot on kumottu?

Kuva 5. Leikkausreunojen vertailua. Lähde on video (4).

Venäläiset tutkijat ja kokeilijat Alexander Sokolov ja Nikolai Vasjutin kertovat kumonneensa suurisyöttöisen putkiporauksen lisäksi myös suurten pyörösahakiekkojen tarpeen ja osoittaneensa sen yksinkertaisilla menetelmillä. Heidän videoistaan on yhteenveto englanniksi puhuttuna videolla (4). Kuvassa 5 he vertaavat muinaista leikkausreunaa omaansa ja ovat tyytyväisiä.

Ovatko he tällä kertaa tehneet sen, mitä lupasivat? Eivätpä aivan, koska todistelusta puuttuu vaadittava pikkutarkkuus. Kaksi avoimesti näkyvää muinaista leikkausreunaa ovat koko mitaltaan samanlaisia ja tarkasti ympyränkaaren osia. Lisäksi ne ovat laajan ja tasaisen pinnan reunoja ja kaikki leikkausnaarmut ovat kaarevia ja samansuuntaisia koko alueella. Venäläisillä on reunan epätarkkuus selvästi havaittavissa ja heidän leikkaamansa pinta-ala on kovin vaatimaton.

Kuvan 3 leikkausrako puolestaan on niin syvä, että venäläisten menetelmällä sellaista ei saavuteta. Voidaan tietenkin ajatella, että muinaisilla egyptiläisillä olisi ollut jonkinlainen tarkasti ympyränkaaren muotoinen kuparinen tai pronssinen keinusaha, jota ainakin kaksi miestä olisi käyttänyt. Seuraava ajatus on, että miksi, koska suora sahaus tuntuu helpommalta.  

  

Videot

1. Egyptin Mysteerit - Muinaisen Egyptin korkea teknologia (2019)
https://www.youtube.com/watch?v=6qMxLy_no-U

2. Lost Ancient Technology: Drill Holes And Saw Marks In Ancient Egypt
https://www.youtube.com/watch?v=scrNQZCD14M

3. HUNTING ANCIENT TECHNOLOGY IN EGYPT W/ Bright Insight & UnchartedX!
https://www.youtube.com/watch?v=E3NIcge8j24

4. LOST ANCIENT HIGH TECHNOLOGY- HIGH SPEED CIRCULAR SAWS 100% Debunked with Experimental Archeology
https://www.youtube.com/watch?v=7FSRhBZGYJg

Tekstilähteet

1. Anna Serotta (2015): Secrets of Ancient Egyptian Technology
https://www.metmuseum.org/blogs/now-at-the-met/2015/ancient-egyptian-technology

2. Chris Dunn: Adaptation from Lost Technologies of Ancient Egypt
http://www.gizapower.com/LoTeAnArticle.htm