Egyptin kiviastiat.

25.11.2020

Päivitetty 28.1.2024

Kuva 1. Kiviastiavalikoima vanhassa valokuvassa. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (1).

Kairon museossa on esillä runsaasti muinaisia kivestä valmistettuja ruukkuja ja kulhoja. Yli 40 000 astiaa on löytynyt faarao Djoserin porraspyramidin alla olevista haudoista ja käytävistä. Suomalaisen Wikipedian mukaan Djoser hallitsi Egyptiä vuosina 2667–2648 eaa. 

Astioiden sirpaleita on ollut runsaasti ja osa niistä on liimailtu kokoon ehjän näköisiksi astioiksi. En löytänyt Wikipediasta yhtenäistä esitystä näistä kiviastioista. Niitä ovat tuoneet esiin lähinnä arkeologian harrastajat.

Kuva 2. Astiavalikoima Kairon museosta. Lähde on UnchartedX:n video linkissä(2).

 

Kuva 3. Astiavalikoima Kairon museosta. Lähde on Brien Foersterin video linkissä (3).

Monia kivilajeja

Kiviastioita on esitelty Christine Lilyquistin (1995) kirjassa, linkki (4) ja mainiossa insinööri Galal Ali Hassaanin kirjoittamassa artikkelissa, linkki (5). Hassaan osaa ihmetellä muutamien esineiden erittäin vaikeata valmistettavuutta. Joidenkin astioiden/esineiden käyttötarkoitus jää arvoitukseksi kuten esimerkiksi 'tuhkakuppien' ja kolmijakoisen 'härvelin'.

Kiviastiat on valmistettu monen kovuisista kivilajeista, alkaen kalkkikivestä ja päätyen kovimpiin, mitä Egyptistä on löytynyt. Ehkä erilaiset värit ja kuvioinnit ovat aikanaan lisänneet astioiden taiteellista arvoa. Kuvan 2 vaaleat ruukut ovat ilmeisesti alabasteria, joka on yksi kalkkikiven laji.

Kairon museon selitysteksti kertoo, että kuvan 3 keskimmäinen ruukku on valmistettu korundikivestä. Korundi on Mohsin kovuusasteikolla timantin jälkeen seuraava mineraali, joten samanlaisen kulhon valmistaminen on vaativa tehtävä vielä nykyäänkin. Epäilen, että kyseessä on virheellinen kivilajin määritys. Museon selitysteksteissä kaikki ilmoitetut kivilajit pitäisi tarkistaa ammattilaisten eli geologien ja mineralogien toimesta.

Astioiden valmistustekniikka

Kuva 4. Muinaisten egyptiläisten käyttämiä käsityökaluja kiviesineiden työstöön. Vasemmalla alhaalla on kolme iskukiveä. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (6).

Egyptologien mukaan kiviastiat on valmistettu kuvan 4 mukaisilla käsityökaluilla. Kalkkikivestä valmistettujen ruukkujen ulkopinnat on heidän mukaansa työstetty kupari- tai pronssitaltoilla. Kovista kivilajeista kuten esimerkiksi graniitista ja basaltista valmistettujen ruukkujen ulkopinta on egyptologien mukaan työstetty vielä kovemmista kivilajeista valmistetuilla iskukivillä. Astioiden sisäpinnat on koverrettu putkiporausta ja laajennusporausta käyttäen. Kaikki pinnat viimeisteltiin hiomalla käyttäen sekä kovia hiontakiviä että kovia kiteitä sisältävää hiekkaa.

Niin 1800-luvun arkeologi Flinders Petrie kuin astioihin ja niiden työstöjälkiin tutustuneet insinöörit ovat sitä mieltä, että osa astioista on valmistettu jonkinlaista sorvia hyväksi käyttäen. Muinaisegyptiläisistä sorveista ei kuitenkaan ole mitään tietoa valtavirran arkeologien keskuudessa. 

Kuva 5. Egyptiläisiä valmistamassa mm. ruukkuja käsityökaluilla. Lähde on David Mianon video linkissä (7).

Kiviastioiden valmistustarkkuus

Kiviastioiden valmistustarkkuus näyttää silmämäärin arvioiden vaihtelevan. Osa astioista on havaittavasti muotopuolia ja osa näyttää tarkkamittaisilta. Joidenkin astioiden seinämät ovat niin ohuet, että graniittikin on läpikuultavaa. Näin ohuiden seinämien valmistaminen on vaatinut käsittämättömän suurta tarkkuutta. Siksi voidaan olettaa, että myös sorvatuilta näyttävien astioiden mittatarkkuus on suuri.

Kuva 6. Sorvatun näköinen lautanen, joka tuskin on valmistettu pelkillä käsityökaluilla. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (1).

Nyt on vihdoin saatu aikaan ruukkujen mittojen tarkistuksia. Mittaukset on tehty hyvin suurella tarkkuudella, ja – kuinka ollakaan – arkeologian harrastajien toimesta. Suunnittelen parhaillaan tarkistusmittauksista omaa blogijuttuaan.

Venäläiset tutkijat ja kokeilijat ovat onnistuneet valmistamaan yksinkertaisilla työkaluilla vakuuttavan näköisen ruukun, joka on mallinsa kanssa kuvassa 7. Lähdevideosta linkissä (8) ilmenee, että ammattikuvanveistäjältä esineen valmistaminen kesti 7 ja puoli kuukautta, viisi päivää viikossa ja 6-8 tuntia päivässä. Puolet ajasta kului työstölaitteiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Video (8) on englanniksi puhuttuna linkissä (9).

Kuva 7. Muinainen malli ja sen nykyaikainen jäljitelmä. Lähde on video linkissä (8).

Sininen linturuukku valmistettiin kalkkikivibreksiasta, joka on pehmeähköä ja melko helposti työstettävää. Kun tästä on huomautettu, niin venäläiset ottivat haasteen vastaan ja keräsivät varoja dioriittiruukun valmistamiseen, mikä on merkittävästi työläämpi urakka.

Pari huomautusta kokeesta voidaan esittää. Kappaleeseen ei kuulunut sorvattaviksi sopivia laajoja pintoja, joten tarkkuusvertailu ei ole mahdollista. Eikä ruukkujen sisäpintoja päässyt vertaamaan. Joka tapauksessa, kunnia tutkijoille ja kokeilijoille.

 

Ajoitus on ongelma?

Kiviastiat ovat löytyneet haudoista, joten ne ovat varmuudella olleet olemassa ainakin dynastiselta ajalta lähtien. Mutta miten vanhoja ne todella ovat? On mahdollista, että ne on valmistettu paljon muinaisemmalla esidynastisella ajalla ja faaraoiden aikalaiset ovat vain löytäneet ne, eivät itse valmistaneet.

Kuva 8. Kiviastioita koskeva selitysteksti Kairon museosta. Lähde on UnchardedX:n video linkissä (6).

Joitakin Kairon museon kiviastioita on selitystekstien mukaan ajoitettu esidynastiselle ajalle. Mutta tehtiinkö dynastisella ajalla tarkkamittaisia kiviastioita myös kovasta kivestä? Professori David Miano näyttää videollaan kuvan 9, jossa on esitetty ajankohdat, joina astioita on valmistettu eri kivilajeista. Kovien kivilajien käyttö näyttää kummasti keskittyvän varhaisdynastiselle ajalle 3000-2700 eaa eli hiukan faarao Djoseria aikaisempaan aikaan.

 

Kuva 9. Kiviastioiden valmistuksen ajoituksia. Lähde on David Mianon video linkissä (7).

Kuvassa 9 ei oteta huomioon kiviastioiden valmistustarkkuutta. Veikkaisin, että myöhempinä aikoina kovista kivilajeista valmistetut astiat ovat käsityökaluilla tehtyjä.

Kaikkia kiviastioiden sirpaleita ei ole vielä taltioitu museoihin ja niiden varastoihin. Arkeologian harrastajat pääsivät itse näpelöimään ja tutkimaan näitä sirpaleita Djoserin pyramidin alla olevissa käytävissä, kuten UnchartedX:n mainiolla videolla linkissä (10) näytetään.

Kuva 10. Kiviastioiden sirpaleita käytävässä. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (10).

 

Linkit

1. Incredible Precision Stone Jars, and other unsolved mysteries of Saqqara!
https://www.youtube.com/watch?v=7LEt8VM42PY

2. Evidence for Ancient High Technology - Part 1: Machining
https://www.youtube.com/watch?v=6KUDu40BC5o

3. Egypt 2018: Lost Ancient High Technology Artifacts In The Cairo Museum
https://www.youtube.com/watch?v=S6Y0Dzl0RCA

4. Christine Lilyquist (1995): Egyptian Stone Vessels
https://books.google.fi/books?id=tA_7DBtCjMEC&printsec=frontcover&redir_esc=y

5. Galal Ali Hassaan (2016): Mechanical Engineering in Ancient Egypt, Part XIII: Stone Vessels (Predynastic to Old Kingdom Periods)
https://scholar.cu.edu.eg/?q=galal%2Ffiles%2Fme_part_xiii_ijres.pdf

6. Full Presentation: The Tale of Two Industries! Interpreting the Evidence for Ancient Technology.
https://www.youtube.com/watch?v=ixTTvRGk0HQ

7.  Dudes Think They Can Prove Atlantis by Measuring a Vase
https://www.youtube.com/watch?v=Wcl82hQr8xc

8. Невозможный артефакт - своими руками. Альтернативным историкам не смотреть!
https://www.youtube.com/watch?v=uQqxx7ksaKc

9. Mysterious Ancient Artifact - DIY. Alternate history fans, please look away
https://www.youtube.com/watch?v=Mq2KGQajfAo

10. Rare Footage from Egypt - Ancient Machined Artifacts found deep beneath the Step Pyramid!
https://www.youtube.com/watch?v=jHK2-MoR9Fs

Huipputekniikkaa pronssikaudella? Sahausjäljet.

3.11.2020

Päivitetty 20.2.2021

  

 Kuva 1. Pyörösahauksen leikkausreuna. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Arkeologian museoissa, rauniokentillä ja säilyneissä muinaisissa rakenteissa tarkkasilmäisen on mahdollista huomata kivissä yllättäviä työstöjälkiä. Kalkkikivi on melko pehmeää ja sitä on voitu työstää kuparisilla taltoilla, sahoilla ja putkiporilla. Graniitti ja basaltti ovat kovia kivilajeja, joihin kupari- tai pronssitaltta ei pysty. Egyptologit kertovatkin, että graniittia on työstetty kovilla iskukivillä. Sekä pehmeistä että kovista kivilajeista löytyy työstöjälkiä, joita ei ole ollut mahdollista tehdä näillä yksinkertaisilla käsityökaluilla.

 

Kuva 2. Pyörösahauksen leikkausreuna. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Tämän jutun aiheesta ja myös muiden työstömenetelmien jäljistä pääsee hyvin alkuun katselemalla Lasse Aitokarin videon (1) ja Brien Foersterin videon (2). Kuvassa 1 näkyy sahauksen leikkausreuna, kun irrotettava kappale on lohjennut irti ennen sahan tuloa reunaan. Kivilaji on basaltti, joka on suunnilleen yhtä kovaa kuin graniitti. Reunan käyryydestä on laskettu, että sahan halkaisija on ollut noin 6 metriä. Kuvan 2 leikkausreuna näkyy erittäin tärkeässä todisteessa, Kairon museossa olevassa keskeneräisessä arkussa.

Kuva 3. Keskeneräisen arkun leikkausjälki. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Kuvassa 3 näkyy samaisen keskeneräisen arkun leikkausjälki, joka paljastaa sahanterän muodon. Näissä muinaisissa graniittiarkuissa oli tapana, että arkun kansi leikattiin samasta graniitista, arkkuaihion pohjasta. Saha on ollut kärjestään melko ohut ja pyöreäkärkinen, paksuuntuen napaa kohti. Paikalla tarkastellen ilmenee, että jälki on kovera eli selvä pyörösahan jälki.

Tässä arkussa on vielä lisää arvoituksellisuutta. Miksi työ jätettiin kesken, vaikka se oli niin pitkällä, että arkun yläosa oli jo muotoiltu valmiiksi, enintään viime silausta vaille? Murtuiko kansiaihio ennen aikojaan vai lipsahtiko saha liian paljon arkun suuntaan? Oikeata leikkaussuuntaa näyttäisi osoittavan kuin sormella vedetty ura, josta terä on lähtenyt erkaantumaan. Jos sahaaminen olisi toteutettu videolla (1) näkyvällä vaivalloisella kuparisaha+hiontahiekka-menetelmällä, niin tuskin olisi sahattu vähintään tuntikaupalla noin pahasti vinoon.

Kuva 4. Pyörösahan leikkausnaarmuja. Lähde on Jahannah Jamesin video (3).

Kuvassa 4 näkyy kuvan 1 kovan basalttikiven leikkausnaarmuja, jotka ovat selvästi kaarevat koko tasaisen pinnan alueella. Näin syviä naarmuja ei olisi saatu aikaan käsityökaluilla.Myös kuvan 2 keskeneräisestä arkusta löytyvät vastaavat kaarevat leikkausnaarmut. Olen toistaiseksi löytänyt viisi tapausta selvistä pyörösahan leikkausreunoista, esimerkiksi kuvissa näkyvät kaksi tapausta ja kolmantena merkillinen kaarevasti leikattu graniittilaatta Abu Roashissa, tekstilähde (2). Kivikentiltä on löytynyt pari lisää, ja järjestelmällisellä hakemisella varmasti vielä moniakin enemmän.

Kivien leikkauspinnoista on löytynyt runsaasti myös suoria leikkausreunoja ja naarmuja, joita ei ole tehty pyörösahalla.

On selvää, että näitä leikkausreunoja ja työstönaarmuja ei ole saatu aikaan iskukiviä käyttäen. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, koska kovia kivilajeja voidaan leikata ja saada niihin aikaan työstönaarmuja myös käyttäen kuparisen sahan ja erittäin kovasta mineraalista valmistetun hiontahiekan yhdistelmää. Timantin käytöstä ei ole dokumentoitua tietoa Egyptistä, mutta korundikiteitä käytettiin tekstilähteen (1), Serotta (2015), mukaan, ainakin putkiporauksessa.

Suuret pyörösahakiekot on kumottu?

Kuva 5. Leikkausreunojen vertailua. Lähde on video (4).

Venäläiset tutkijat ja kokeilijat Alexander Sokolov ja Nikolai Vasjutin kertovat kumonneensa suurisyöttöisen putkiporauksen lisäksi myös suurten pyörösahakiekkojen tarpeen ja osoittaneensa sen yksinkertaisilla menetelmillä. Heidän videoistaan on yhteenveto englanniksi puhuttuna videolla (4). Kuvassa 5 he vertaavat muinaista leikkausreunaa omaansa ja ovat tyytyväisiä.

Ovatko he tällä kertaa tehneet sen, mitä lupasivat? Eivätpä aivan, koska todistelusta puuttuu vaadittava pikkutarkkuus. Kaksi avoimesti näkyvää muinaista leikkausreunaa ovat koko mitaltaan samanlaisia ja tarkasti ympyränkaaren osia. Lisäksi ne ovat laajan ja tasaisen pinnan reunoja ja kaikki leikkausnaarmut ovat kaarevia ja samansuuntaisia koko alueella. Venäläisillä on reunan epätarkkuus selvästi havaittavissa ja heidän leikkaamansa pinta-ala on kovin vaatimaton.

Kuvan 3 leikkausrako puolestaan on niin syvä, että venäläisten menetelmällä sellaista ei saavuteta. Voidaan tietenkin ajatella, että muinaisilla egyptiläisillä olisi ollut jonkinlainen tarkasti ympyränkaaren muotoinen kuparinen tai pronssinen keinusaha, jota ainakin kaksi miestä olisi käyttänyt. Seuraava ajatus on, että miksi, koska suora sahaus tuntuu helpommalta.  

  

Videot

1. Egyptin Mysteerit - Muinaisen Egyptin korkea teknologia (2019)
https://www.youtube.com/watch?v=6qMxLy_no-U

2. Lost Ancient Technology: Drill Holes And Saw Marks In Ancient Egypt
https://www.youtube.com/watch?v=scrNQZCD14M

3. HUNTING ANCIENT TECHNOLOGY IN EGYPT W/ Bright Insight & UnchartedX!
https://www.youtube.com/watch?v=E3NIcge8j24

4. LOST ANCIENT HIGH TECHNOLOGY- HIGH SPEED CIRCULAR SAWS 100% Debunked with Experimental Archeology
https://www.youtube.com/watch?v=7FSRhBZGYJg

Tekstilähteet

1. Anna Serotta (2015): Secrets of Ancient Egyptian Technology
https://www.metmuseum.org/blogs/now-at-the-met/2015/ancient-egyptian-technology

2. Chris Dunn: Adaptation from Lost Technologies of Ancient Egypt
http://www.gizapower.com/LoTeAnArticle.htm