Näytetään tekstit, joissa on tunniste Basaltti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Basaltti. Näytä kaikki tekstit

2020-11-03

Huipputekniikkaa pronssikaudella? Sahausjäljet.

3.11.2020

Päivitetty 20.2.2021

  

 Kuva 1. Pyörösahauksen leikkausreuna. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).


Arkeologian museoissa, rauniokentillä ja säilyneissä muinaisissa rakenteissa tarkkasilmäisen on mahdollista huomata kivissä yllättäviä työstöjälkiä. Kalkkikivi on melko pehmeää ja sitä on voitu työstää kuparisilla taltoilla, sahoilla ja putkiporilla. Graniitti ja basaltti ovat kovia kivilajeja, joihin kupari- tai pronssitaltta ei pysty. Egyptologit kertovatkin, että graniittia on työstetty kovilla iskukivillä. Sekä pehmeistä että kovista kivilajeista löytyy työstöjälkiä, joita ei ole ollut mahdollista tehdä näillä yksinkertaisilla käsityökaluilla.

 

Kuva 2. Pyörösahauksen leikkausreuna. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).


Tämän jutun aiheesta ja myös muiden työstömenetelmien jäljistä pääsee hyvin alkuun katselemalla Lasse Aitokarin videon (1) ja Brien Foersterin videon (2). Kuvassa 1 näkyy sahauksen leikkausreuna, kun irrotettava kappale on lohjennut irti ennen sahan tuloa reunaan. Kivilaji on basaltti, joka on suunnilleen yhtä kovaa kuin graniitti. Reunan käyryydestä on laskettu, että sahan halkaisija on ollut noin 6 metriä. Kuvan 2 leikkausreuna näkyy erittäin tärkeässä todisteessa, Kairon museossa olevassa keskeneräisessä arkussa.

Kuva 3. Keskeneräisen arkun leikkausjälki. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Kuvassa 3 näkyy samaisen keskeneräisen arkun leikkausjälki, joka paljastaa sahanterän muodon. Näissä muinaisissa graniittiarkuissa oli tapana, että arkun kansi leikattiin samasta graniitista, arkkuaihion pohjasta. Saha on ollut kärjestään melko ohut ja pyöreäkärkinen, paksuuntuen napaa kohti. Paikalla tarkastellen ilmenee, että jälki on kovera eli selvä pyörösahan jälki.

Tässä arkussa on vielä lisää arvoituksellisuutta. Miksi työ jätettiin kesken, vaikka se oli niin pitkällä, että arkun yläosa oli jo muotoiltu valmiiksi, enintään viime silausta vaille? Murtuiko kansiaihio ennen aikojaan vai lipsahtiko saha liian paljon arkun suuntaan? Oikeata leikkaussuuntaa näyttäisi osoittavan kuin sormella vedetty ura, josta terä on lähtenyt erkaantumaan. Jos sahaaminen olisi toteutettu videolla (1) näkyvällä vaivalloisella kuparisaha+hiontahiekka-menetelmällä, niin tuskin olisi sahattu vähintään tuntikaupalla noin pahasti vinoon.


Kuva 4. Pyörösahan leikkausnaarmuja. Lähde on Jahannah Jamesin video (3).

Kuvassa 4 näkyy kuvan 1 kovan basalttikiven leikkausnaarmuja, jotka ovat selvästi kaarevat koko tasaisen pinnan alueella. Näin syviä naarmuja ei olisi saatu aikaan käsityökaluilla.Myös kuvan 2 keskeneräisestä arkusta löytyvät vastaavat kaarevat leikkausnaarmut. Olen toistaiseksi löytänyt viisi tapausta selvistä pyörösahan leikkausreunoista, esimerkiksi kuvissa näkyvät kaksi tapausta ja kolmantena merkillinen kaarevasti leikattu graniittilaatta Abu Roashissa, tekstilähde (2). Kivikentiltä on löytynyt pari lisää, ja järjestelmällisellä hakemisella varmasti vielä moniakin enemmän.

Kivien leikkauspinnoista on löytynyt runsaasti myös suoria leikkausreunoja ja naarmuja, joita ei ole tehty pyörösahalla.

On selvää, että näitä leikkausreunoja ja työstönaarmuja ei ole saatu aikaan iskukiviä käyttäen. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, koska kovia kivilajeja voidaan leikata ja saada niihin aikaan työstönaarmuja myös käyttäen kuparisen sahan ja erittäin kovasta mineraalista valmistetun hiontahiekan yhdistelmää. Timantin käytöstä ei ole dokumentoitua tietoa Egyptistä, mutta korundikiteitä käytettiin tekstilähteen (1), Serotta (2015), mukaan, ainakin putkiporauksessa.


Suuret pyörösahakiekot on kumottu?

Kuva 5. Leikkausreunojen vertailua. Lähde on video (4).

Venäläiset tutkijat ja kokeilijat Alexander Sokolov ja Nikolai Vasjutin kertovat kumonneensa suurisyöttöisen putkiporauksen lisäksi myös suurten pyörösahakiekkojen tarpeen ja osoittaneensa sen yksinkertaisilla menetelmillä. Heidän videoistaan on yhteenveto englanniksi puhuttuna videolla (4). Kuvassa 5 he vertaavat muinaista leikkausreunaa omaansa ja ovat tyytyväisiä.

Ovatko he tällä kertaa tehneet sen, mitä lupasivat? Eivätpä aivan, koska todistelusta puuttuu vaadittava pikkutarkkuus. Kaksi avoimesti näkyvää muinaista leikkausreunaa ovat koko mitaltaan samanlaisia ja tarkasti ympyränkaaren osia. Lisäksi ne ovat laajan ja tasaisen pinnan reunoja ja kaikki leikkausnaarmut ovat kaarevia ja samansuuntaisia koko alueella. Venäläisillä on reunan epätarkkuus selvästi havaittavissa ja heidän leikkaamansa pinta-ala on kovin vaatimaton.

Kuvan 3 leikkausrako puolestaan on niin syvä, että venäläisten menetelmällä sellaista ei saavuteta. Voidaan tietenkin ajatella, että muinaisilla egyptiläisillä olisi ollut jonkinlainen tarkasti ympyränkaaren muotoinen kuparinen tai pronssinen keinusaha, jota ainakin kaksi miestä olisi käyttänyt. Seuraava ajatus on, että miksi, koska suora sahaus tuntuu helpommalta.  

  

Videot

1. Egyptin Mysteerit - Muinaisen Egyptin korkea teknologia (2019)
https://www.youtube.com/watch?v=6qMxLy_no-U

2. Lost Ancient Technology: Drill Holes And Saw Marks In Ancient Egypt
https://www.youtube.com/watch?v=scrNQZCD14M

3. HUNTING ANCIENT TECHNOLOGY IN EGYPT W/ Bright Insight & UnchartedX!
https://www.youtube.com/watch?v=E3NIcge8j24

4. LOST ANCIENT HIGH TECHNOLOGY- HIGH SPEED CIRCULAR SAWS 100% Debunked with Experimental Archeology
https://www.youtube.com/watch?v=7FSRhBZGYJg


Tekstilähteet

1. Anna Serotta (2015): Secrets of Ancient Egyptian Technology
https://www.metmuseum.org/blogs/now-at-the-met/2015/ancient-egyptian-technology

2. Chris Dunn: Adaptation from Lost Technologies of Ancient Egypt
http://www.gizapower.com/LoTeAnArticle.htm

Suosituin juttu koko ajanjaksolta