30.11.2020
Kuva 1. Yleiskuvaa Puma
Punkusta. Lähde on Brien Foersterin video (1).
Boliviassa sijaitsevan Puma
Punkun kivijäänteet mielestäni eroavat merkittävästi muiden tunnettujen
paikkojen kuten esimerkiksi Perun ja Egyptin jäänteistä. Maassa makaa suuria
kivilaattoja. Niin sanotuissa H-kappaleissa ja myös muissa kappaletyypeissä ovat
leimaa antavia kerroksittaiset, suorakulmaiset tasot.
Puma Punku ja Tihuanaco (Tiwanaku)
ovat läheisiä alueita. Kumpikin alue näyttää muinaisuudessa hautautuneen
mutavyöryn alle.
Kuva 2. Kuuluisia
H-kappaleita. Lähde on UnchartedX:n video (2).
Suoria kulmia
Puma Punku ja Tihuanaco ovat täynnään muinoin muotoiltuja, suoria kulmia sisältäviä kappaleita. Kaikki ehyet sisäpuoliset ja ulkopuoliset kulmakohdat ovat erittäin teräviä, ilman merkittävää pyöristämistä. Pinnat ovat usein erittäin tasaisia ja sileitä, mutta niissä esiintyy myös kuoppaisuutta ja rosoisuutta.
Kuva 3. Suoria kulmia eri tasoissa. Lähde on Joseph Davidovitsin video (4).
Kuvien 3 ja 4 pinnoissa näkyy pikku kuoppia, mutta ei minkäänlaisia työstönaarmuja tai uria. Työstöurien puuttuminen on luonteenomaista Puma Punkun kappaleille.
Kuva 4. Eikö tämä ole betonia? Lähde on Brien Foersterin video (3).
Geopolymeerit
Vielä muutama kuukausi sitten en ollut koskaan kuullutkaan käsitteestä geopolymeerit. Niistä näyttää toistaiseksi olevan liikkeellä melko niukasti tietoa. Olin ajatellut, että kivilajit syntyvät tuliperäisissä prosesseissa tai pitkinä geologisina ajanjaksoina irtoaineisten maakerrosten joutuessa kovaan paineeseen ja kuumuuteen. Kivien kaltaiset geopolymeerit sen sijaan voivat syntyä kemiallisissa reaktioissa, maan pinnalla ja tavallisissa lämpötiloissa. Betoni syntyy sillä tavalla, mutta sitä ei Wikipediassa yhdistetä geopolymeereihin.
Videolla (4) esiintyvä geopolymeerejä tutkiva professori Joseph Davidovits kertoo, että hänen tutkimansa Puma Punkun kivet ovat keinotekoisia geopolymeerikiviä. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnilleen kaikki samannäköiset kappaleet olisivat keinotekoista kiveä, joka on aikanaan valettu muottiin.
Olen taipuvainen uskomaan, että professori Davidovits on oikeassa. Perusteeni ovat seuraavat:
1. Tutkimuksessa on käytetty juuri niitä tarkkoja geologian ja mineralogian tutkimusmenetelmiä, joita olen muuallakin perään kuuluttanut. On käytetty sekä optista mikroskooppia että elektronimikroskooppia ja analysoitu näytteiden alkuaineita. Tärkeä huomio ovat sisäiset ilmakuplat ja orgaanisen aineen sulkeumat.
2. Kuvasta 4 tulee minulle mieleen erittäin tuttu näkymä –
muotista vapautetun betonin pinta. Videoilla näkyy myös kappaleiden rosoisuutta,
joka on yksi yhteen samannäköistä kuin rapautuneissa betonikappaleissa. Myös
työstöjälkien puuttuminen vahvistaa muottiin valamisen oletusta.
Arvoituksia riittää
edelleen
Vaikka yksi Puma Punkun ja Tihuanacon kappaleiden arvoituksista näyttää ratkenneen, niin paljon tutkittavaa jää vielä jäljelle. Ajoitusten varmistaminen? Millaisia kemiallisia aineita on käytetty? Millaisia muotteja on käytetty, koska ne näyttävät olleen huippuluokkaa? Miten joissakin kappaleissa olevien reikärivien pienet reiät on tehty? Alueen rakennukset hajottaneen ja alueen peittäneen mutatulvan syyt ja ajoitus? Onko mutatulva autioittanut alueet? Mihin tarkoitukseen H-kappaleet on valmistettu?
Mielenkiintoinen kysymys on myös se,
onko mukana myös oikeita kiviä, miten paljon niitä on ja miten ne erotetaan
keinotekoisista kivistä. Valitettavasti näyttää siltä, että paikalliset
asukkaat ovat tuhonneet paljon tärkeätä tietoa purkamalla muinaisia rakenteita
ja siirtelemällä kiviä uusiin paikkoihin.
Teoretisoinnin vaarat
Me ihmiset näytämme olevan kovin ihastuneita teorioihin, joilla monet ilmiöt pyritään selittämään. Teoretisointi on hieno juttu, koska se tuo monet asiat parempaan hallintaan, kun kokeilujen sijaan asioita voidaan luotettavasti ennustaa laskelmien avulla.
Teoretisoinnilla on myös omat varjopuolensa. Se jäykistää ajattelua ja sokeuttaa havaintokykyä niin, että aivan ilmeisetkin asiat voivat jäädä huomaamatta. Se myös aiheuttaa pelkkää asioiden olettamista niiden tutkimisen sijaan.
Pelkkä olettaminen ilman tutkimista on vahingollista tiedon lisääntymisen kannalta. Valtavirran fyysikot olettavat, että psi-ilmiöitä ei voi olla olemassa, koska luonnonlait tunnetaan jo riittävän hyvin. Valtavirran egyptologit olettavat tiettyjen faaraoiden rakentaneen tietyt pyramidit, vaikka näyttö siitä on varsin niukka. Miksi faaraot ovat hieroglyfiteksteissään ylpeilleet muilla uroteoillaan, mutta eivät ole ylpeilleet mahtavien pyramidien rakentamisella?
Brien Foerster näyttää olettavan videoillaan monia asioita. Hän esimerkiksi oletti tietäneensä, että Puma Punkun kivet on louhittu ja mistä ne on louhittu, vaikka siihen ei ollut riittävän luotettavia perusteita. Ei kuitenkaan kovin paha oletus, koska hän vetoaa mukanaan olleisiin geologeihin. Hän oletti Puma Punkun kappaleiden olevan työstettyjä kehittyneillä menetelmillä, vaikka työstöuria ei ollut näkyvissä ja kappaleiden betonimainen ulkonäkö oli ilmeinen.
Amatööreillä on yleisenä pulmana se, että heiltä puuttuvat riittävät perustiedot asioiden arvioimiseen, puhumattakaan tarvittavista tarkoista ja kalliista tutkimuslaitteista. Monet amatöörit ovat kuitenkin saavuttaneet hämmästyttävän pätevyyden harrastusalallaan. Meidän on syytä olla kiitollisia Foersterille ja monille muille, jotka ovat tarjoilleet meille hienoja ja tärkeitä videoita katsottaviksi.
Videot
1. Another Exploration Of Ancient Puma Punku With Bonus
Quadcopter Footage
https://www.youtube.com/watch?v=vh_XQ8dLheM
2. The
Ancient Enigmas of Puma Punku and Tihuanaco - Chapter 1: Introduction
https://www.youtube.com/watch?v=g0kf82I6ffc
3. Recent
Revelations At Puma Punku In Bolivia October 2018
https://www.youtube.com/watch?v=kc2EEK29Mms
https://www.youtube.com/watch?v=rf9qK9QTlq0
