Egyptiläisten kiviastioiden mittauksia

 

Kuva 1. Viisijakoinen 200 mm 'tuhkakuppi'. Kuvan lähde on linkin (1) artikkeli.

Kuvan 1 kaltaiset kiviastiat säännöllisine muotoineen ja ohuine seinämineen ovat uskomattomia. Samanlaisten esineiden valmistaminen olisi vaikeata jopa nykyajan tekniikalla. Mutta tästäkin esineestä puuttuu tärkeä tieto – mikä on sen mitattu valmistustarkkuus.

Kiviastioiden valmistamisen vaikeusasteesta on nyt saatu täsmällisempää tietoa, kun arkeologian harrastajat ovat järjestäneet ruukkujen mittauksia.

Ensimmäinen ruukun mittaaminen

Kuva 2. Ensimmäinen tarkasti mitattu ruukku. Kuvan lähde on video linkissä (2).

UnchartedX:n Ben van Kerkwyk teki historiaa julkaisemalla ensimmäiset tulokset graniittisen ruukun tarkoista mittauksista videollaan, linkki (2). Ruukun mittasivat ammattimaiset mittaajat Alex Dunn ja Nick Sierra. Työhön on vaikuttanut Alexin isä, insinööri ja itsekin mittaamisen ammattilainen Christopher Dunn. Mitattu ruukku hankittiin vapailta markkinoilta, joten sen alkuperä saatiin jäljitettyä vain 1930-luvulle asti (video linkissä 4). Mekaanisten mittausten lisäksi ruukun muoto tallennettiin 3D-skannauksella.

Mittaajat totesivat, että mitatun ruukun valmistustarkkuus oli parin tuuman tuhannesosan luokkaa ja esimerkiksi ulkopinnan ympyrämäisyyden tarkkuus samalla korkeudella ruukun ympäri oli hiuksen paksuuden luokkaa. Symmetrisyys pitkittäisen keskiakselin suhteen oli erittäin tarkka.

Tuuman tuhannesosa 0,0254 mm ja ihmishiuksen paksuus on Wikipedian mukaan 0,017 – 0,18 mm (0,00067 – 0,00709 tuumaa).

Sellaiseen tarkkuuteen on mahdotonta päästä silloisia käsityökaluja eli iskukiviä, putkiporausta ja hiontatyökaluja käyttäen. Kupari- ja pronssitaltoilla ei käytännössä voida työstää kovaa graniittia. Asioihin tutustuneet insinöörit ovat sitä mieltä, että ruukun työstössä on käytetty jonkinlaista sorvia.

David Mianon kommentit

Historian professori David Miano kommentoi UnchartedX:n mittausvideota videolla linkissä (3). Se on täydellinen debunkkausvideo otsikosta lähtien ja debunkkaajien vakiomenetelmiä käyttäen. Ilmeisen muotopuolien ruukkujen olemassaolo ei kumoa mitatun ruukun tarkkoja mittoja. Mianon teeseistä on hänen oma yhteenvetonsa kuvassa 3.

Kuva 3. David Mianon yhteenvetokommentit. Kuvan lähde on video linkissä (3).

Kommentoin kuvaa 3 lyhyesti:
1. Jäljitys on riittävän kauas menneisyyteen. 1930-luvulla sellaisen ruukun valmistaminen olisi ollut käytännön mahdottomuus.
2. Todella, ruukun korvakkeiden reiät taisivat olla erisuuntaiset.
3. Kyseessä on ns. truismi eli itsestään selvyys. Ja nythän tilanne on jo paranemaan päin.
4. Henkilöihin kohdistuva hyökkäys, mittaajien asiantuntemuksen ja mittaustulokset ohittaen.
5. Kyseessä on truismi.

Mielestäni Mianon olisi luotettavuutensa säilyttämiseksi pitänyt kertoa, missä nykyaikana on harrastettu graniittisten huipputarkkojen ruukkujen valmistusta ja myyntiä. UnchartedX näyttää videolla linkissä (4) nykymenetelmillä valmistetun marmoriruukun.

Mianon ja monien arkeologien harrastajien kesken vallitsee valitettava vihamielisyys, joka ulottuu myös heidän videoidensa kommentoijiin. Kumpikin leiri tulkitsee tosiasioita yksipuolisesti toista leiriä vastaan. Miano ja hänen kannattajansa takertuvat harrastajien toisinaan pitkälle meneviin väitteisiin huomaamatta sitä, miten paljon valtavirrasta sivuun jäänyttä tärkeätä tietoa harrastajat ovat tuoneet esiin.

Lisää ruukkujen mittauksia

Christopher Dunn, Alex Dunn ja Nick Sierra ovat mitanneet lisää ruukkuja. Mittauksista on UnchartedX:n video linkissä 4. Videon otsikon lyhenteelle STL on Wikipediassa selitys:

STL is a file format native to the stereolithography CAD software created by 3D Systems.

Se on siis 3D-skannauksella tuotettu tiedosto, jota käyttäen kiviesinettä voidaan katsella eri suunnista tietokoneen ruudulla.

Useiden ruukkujen monipuolisissa tarkkuusmittauksissa saatiin vahvistusta ruukkujen suurelle valmistustarkkuudelle. Kuvasta 4 näkyy, että graniittisen ruukun seinämä on niin ohut, että se on läpikuultava. Seinämän ohuus on lisännyt ruukun valmistuksen vaikeusastetta.

Kuva 4. Graniittisen ruukun seinämä on ohut. Lähde on video linkissä (4).

 Videolla linkissä (4) UnchartedX kertoo, että jo enemmän kuin kymmenen ruukkua on skannattu ja analysoitu. Tulokset epäilemättä julkistetaan jossain vaiheessa. Lisäksi on meneillään neuvotteluja museokappaleiden saamisesta mittausten piiriin.

Mittojen väliset suhteet

Insinööri Mark Qvist on tarkistellut ensimmäisen mitatun ruukun geometrisia muotoja, artikkeli linkissä (5). UnchartedX:n Ben kertoo tästä artikkelista videolla linkissä (6). Artikkelissa kerrotaan, että ruukun mittasuhteet noudattavat erittäin tarkasti matemaattisia suhteita, jotka Qvist määritti. Jopa niin tarkasti, että muotojen satunnainen valinta on täysin mahdoton.

Laskelmissa näyttelevät tärkeätä osaa ympyrän kehän suhde sen halkaisijaan (π), kultainen leikkaus (φ) ja matemaattinen lauseke √6 / 2. Qvist johti kaikki riippuvuudet artikkelissaan. Minulle kaikki näytti hyvältä siihen asti kun hän otti käyttöön 'Elämän kukka'-kuvion, josta tuli lauseke √6 / 2, joka määrittää ruukun ympyröiden halkaisijoiden sarjan. Lopetin tarkastelun siihen.

Itse en tässä vaiheessa ole tutustunut riittävästi aiheeseen, joten en ota siihen kantaa. Hiukan epäilyttää se, että käytössä on niin monia potensseja π/φ-suhteiden määrittelyissä. Selitysten moninaisuus tuo satunnaisten yhteyksien mahdollisuuden lähemmäksi. Toisaalta saatu suhteiden suuri tarkkuus vaikuttaa vastakkaiseen suuntaan.

'Pyörijä'-ruukun mittauksissa ilmeni samantyyppisiä suhteita kuin ensimmäisen ruukun mittauksessa. Näistä suhteista on varmasti tulossa paljon lisätietoja julkisuuteen.

Lisää debunkkausta

David Miano on julkaissut uuden debunkkausvideon, video linkissä (7). Videon loppupään aiheita ovat:
Precisionism
Telluric Energies and Ley Lines
Mohs Scale
Mathematical Coincidences

'Precisionism' on hyökkäys ruukkujen mittaajia vastaan ja vakuuttelua, että taitavat käsityöläiset ovat osanneet tehdä kyseiset tarkkamittaiset ruukut. Maan energioihin ja Leylinjoihin en ota kantaa. Mohsin asteikkoa Miano väittää harrastaja-arkeologien käyttävän väärin, vaikka näin ei todellisuudessa ole.

'Matemaattisissa yhteensattumissa' Miano hyökkää ruukkujen mittojen suhteita ihmetteleviä vastaan.
Arvon professorin olisi syytä huomata, että mittaukset ovat tieteen perusta ja mitä tarkempia mittaukset ovat, sitä parempi tieteelle.

Wikipediasta:
Measurement is a cornerstone of trade, science, technology and quantitative research in many disciplines.

 

Linkkejä

1. Galal Ali Hassaan: Mechanical Engineering in Ancient Egypt, Part XIII: Stone Vessels (Predynastic to Old Kingdom Periods)
https://scholar.cu.edu.eg/?q=galal%2Ffiles%2Fme_part_xiii_ijres.pdf

2. Scanning a Predynastic Granite Vase to 1000th of an Inch - Changing the Game for Ancient Precision!
https://www.youtube.com/watch?v=WAyQQRNoQaE

3. Dudes Think They Can Prove Atlantis by Measuring a Vase
https://www.youtube.com/watch?v=Wcl82hQr8xc

4. Astonishing Results! More Ancient Egyptian Granite Vases Analyzed! More STL's available.
https://www.youtube.com/watch?v=QzFMDS6dkWU

5. Mark Qvist (2023): Abstractions Set In Granite
https://unsigned.io/articles/2023_03_17_Abstractions_Set_In_Granite.html

6. Was a COMPUTER Used to Design this Artifact??
https://www.youtube.com/watch?v=Hxg5cgdOz-Y

7. When Fake Archaeology Uses Fake Science
https://www.youtube.com/watch?v=j0OMxE_D1pE

Huipputekniikkaa pronssikaudella? Sahausjäljet.

3.11.2020

Päivitetty 20.2.2021

  

 Kuva 1. Pyörösahauksen leikkausreuna. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Arkeologian museoissa, rauniokentillä ja säilyneissä muinaisissa rakenteissa tarkkasilmäisen on mahdollista huomata kivissä yllättäviä työstöjälkiä. Kalkkikivi on melko pehmeää ja sitä on voitu työstää kuparisilla taltoilla, sahoilla ja putkiporilla. Graniitti ja basaltti ovat kovia kivilajeja, joihin kupari- tai pronssitaltta ei pysty. Egyptologit kertovatkin, että graniittia on työstetty kovilla iskukivillä. Sekä pehmeistä että kovista kivilajeista löytyy työstöjälkiä, joita ei ole ollut mahdollista tehdä näillä yksinkertaisilla käsityökaluilla.

 

Kuva 2. Pyörösahauksen leikkausreuna. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Tämän jutun aiheesta ja myös muiden työstömenetelmien jäljistä pääsee hyvin alkuun katselemalla Lasse Aitokarin videon (1) ja Brien Foersterin videon (2). Kuvassa 1 näkyy sahauksen leikkausreuna, kun irrotettava kappale on lohjennut irti ennen sahan tuloa reunaan. Kivilaji on basaltti, joka on suunnilleen yhtä kovaa kuin graniitti. Reunan käyryydestä on laskettu, että sahan halkaisija on ollut noin 6 metriä. Kuvan 2 leikkausreuna näkyy erittäin tärkeässä todisteessa, Kairon museossa olevassa keskeneräisessä arkussa.

Kuva 3. Keskeneräisen arkun leikkausjälki. Lähde on Lasse Aitokarin video (1).

Kuvassa 3 näkyy samaisen keskeneräisen arkun leikkausjälki, joka paljastaa sahanterän muodon. Näissä muinaisissa graniittiarkuissa oli tapana, että arkun kansi leikattiin samasta graniitista, arkkuaihion pohjasta. Saha on ollut kärjestään melko ohut ja pyöreäkärkinen, paksuuntuen napaa kohti. Paikalla tarkastellen ilmenee, että jälki on kovera eli selvä pyörösahan jälki.

Tässä arkussa on vielä lisää arvoituksellisuutta. Miksi työ jätettiin kesken, vaikka se oli niin pitkällä, että arkun yläosa oli jo muotoiltu valmiiksi, enintään viime silausta vaille? Murtuiko kansiaihio ennen aikojaan vai lipsahtiko saha liian paljon arkun suuntaan? Oikeata leikkaussuuntaa näyttäisi osoittavan kuin sormella vedetty ura, josta terä on lähtenyt erkaantumaan. Jos sahaaminen olisi toteutettu videolla (1) näkyvällä vaivalloisella kuparisaha+hiontahiekka-menetelmällä, niin tuskin olisi sahattu vähintään tuntikaupalla noin pahasti vinoon.

Kuva 4. Pyörösahan leikkausnaarmuja. Lähde on Jahannah Jamesin video (3).

Kuvassa 4 näkyy kuvan 1 kovan basalttikiven leikkausnaarmuja, jotka ovat selvästi kaarevat koko tasaisen pinnan alueella. Näin syviä naarmuja ei olisi saatu aikaan käsityökaluilla.Myös kuvan 2 keskeneräisestä arkusta löytyvät vastaavat kaarevat leikkausnaarmut. Olen toistaiseksi löytänyt viisi tapausta selvistä pyörösahan leikkausreunoista, esimerkiksi kuvissa näkyvät kaksi tapausta ja kolmantena merkillinen kaarevasti leikattu graniittilaatta Abu Roashissa, tekstilähde (2). Kivikentiltä on löytynyt pari lisää, ja järjestelmällisellä hakemisella varmasti vielä moniakin enemmän.

Kivien leikkauspinnoista on löytynyt runsaasti myös suoria leikkausreunoja ja naarmuja, joita ei ole tehty pyörösahalla.

On selvää, että näitä leikkausreunoja ja työstönaarmuja ei ole saatu aikaan iskukiviä käyttäen. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, koska kovia kivilajeja voidaan leikata ja saada niihin aikaan työstönaarmuja myös käyttäen kuparisen sahan ja erittäin kovasta mineraalista valmistetun hiontahiekan yhdistelmää. Timantin käytöstä ei ole dokumentoitua tietoa Egyptistä, mutta korundikiteitä käytettiin tekstilähteen (1), Serotta (2015), mukaan, ainakin putkiporauksessa.

Suuret pyörösahakiekot on kumottu?

Kuva 5. Leikkausreunojen vertailua. Lähde on video (4).

Venäläiset tutkijat ja kokeilijat Alexander Sokolov ja Nikolai Vasjutin kertovat kumonneensa suurisyöttöisen putkiporauksen lisäksi myös suurten pyörösahakiekkojen tarpeen ja osoittaneensa sen yksinkertaisilla menetelmillä. Heidän videoistaan on yhteenveto englanniksi puhuttuna videolla (4). Kuvassa 5 he vertaavat muinaista leikkausreunaa omaansa ja ovat tyytyväisiä.

Ovatko he tällä kertaa tehneet sen, mitä lupasivat? Eivätpä aivan, koska todistelusta puuttuu vaadittava pikkutarkkuus. Kaksi avoimesti näkyvää muinaista leikkausreunaa ovat koko mitaltaan samanlaisia ja tarkasti ympyränkaaren osia. Lisäksi ne ovat laajan ja tasaisen pinnan reunoja ja kaikki leikkausnaarmut ovat kaarevia ja samansuuntaisia koko alueella. Venäläisillä on reunan epätarkkuus selvästi havaittavissa ja heidän leikkaamansa pinta-ala on kovin vaatimaton.

Kuvan 3 leikkausrako puolestaan on niin syvä, että venäläisten menetelmällä sellaista ei saavuteta. Voidaan tietenkin ajatella, että muinaisilla egyptiläisillä olisi ollut jonkinlainen tarkasti ympyränkaaren muotoinen kuparinen tai pronssinen keinusaha, jota ainakin kaksi miestä olisi käyttänyt. Seuraava ajatus on, että miksi, koska suora sahaus tuntuu helpommalta.  

  

Videot

1. Egyptin Mysteerit - Muinaisen Egyptin korkea teknologia (2019)
https://www.youtube.com/watch?v=6qMxLy_no-U

2. Lost Ancient Technology: Drill Holes And Saw Marks In Ancient Egypt
https://www.youtube.com/watch?v=scrNQZCD14M

3. HUNTING ANCIENT TECHNOLOGY IN EGYPT W/ Bright Insight & UnchartedX!
https://www.youtube.com/watch?v=E3NIcge8j24

4. LOST ANCIENT HIGH TECHNOLOGY- HIGH SPEED CIRCULAR SAWS 100% Debunked with Experimental Archeology
https://www.youtube.com/watch?v=7FSRhBZGYJg

Tekstilähteet

1. Anna Serotta (2015): Secrets of Ancient Egyptian Technology
https://www.metmuseum.org/blogs/now-at-the-met/2015/ancient-egyptian-technology

2. Chris Dunn: Adaptation from Lost Technologies of Ancient Egypt
http://www.gizapower.com/LoTeAnArticle.htm