Muurien tiukat raot

 17.12.2020

 Päivitetty 15.11.2023 

Kuva 1. 12-kulmainen kivi polygonimuurissa. Lähde on video (2).

 

Muinaisten polygonimuurien tunnusmerkkinä ovat niiden kivien väliset uskomattoman tiukat raot, joihin ei voi työntää ohuintakaan veitsenterää. Miten kivien kyljet on saatu aikanaan niin tarkasti yhteensopiviksi? Keksin siihen neljä teoreettista mahdollisuutta.

Vähittäinen sovittaminen

Teoreettisesti voisi ajatella, että ensin on etsitty suuresta joukosta parhaiten yhteensopivat kivet. Sitten niiden vastinpintoja on kokeiltu yhteen ja jokaisen kokeilun jälkeen on pahimpia huippuja madallettu. Näin tehden saadaan joka kierroksella syntymään yhä kapeampi rako. Mike Haduck, ammatikseen kiviä työstävä mies, kertoo videolla (1), että tällaista menetelmää käytettiin noita polygonimuureja rakennettaessa. Videonsa loppupuolella hän esittää miten se käytännössä tapahtui.

Kuva 2. Kivien sovittamista iskukiviä ja hankaamishiontaa käyttäen. Lähde on Mike Haduckin video (1).

Taitaapa Mike olla hiukan optimistinen tuon menetelmän suhteen. Videon aikaisemmassa vaiheessa hän käyttää suhteellisen ohuita kivilaattoja sovittamisesimerkissään. Silloin tarvitsi toimia vain yhdessä tasossa. Kuvan 2 tilanteessa hänellä olivat käytössään vain pienet kivet. Todellisessa tilanteessa sovitettavat pinnat voivat olla jopa neliömetrin luokkaa ja yhtä aikaa pitää sovittaa kahta pintaa eli uuden kiven alapintaa alustaansa vasten ja toista kylkeä muurissa olevaa kiveä vasten. Alapintaa sovitettaessa on jopa kymmenien tonnien painoisen kiven alapinta käännettävä esiin ulos pistävien kohtien tasoittamista varten.

Historian professori David Miano kertoo videollaan oman käsityksensä Sacsayhuamanin muurien rakentamistavasta. Lisäksi hänellä on todellisen asiantuntijan Vincent Leen haastattelu aiheesta. Lee kertoo, että muurit on rakennettu sovittamalla yhteen lähiseudun satunnaisia irtonaisia kivenjärkäleitä. Kivet raahattiin köysillä vetäen maata pitkin. Videolla näytetään myös sovitusmenetelmä käyttäen muokattavien pintojen välillä puista mittatikkua. Lee on varma asiastaan, mutta epäröi vähän suurimpien kivien kohdalla.

Liittymispintojen suunnittelu etukäteen

On teoreettisesti mahdollista, että taitava kivenhakkaaja ensin suunnittelee muuriin sijoitettavan uuden kiven pintojen muodon. Sitten hän tarkasti hakkaa kovat kivilajit iskukivillä muotoonsa ja lopuksi hioo kaikki tarvittavat kivien kyljet suunniteltuihin muotoihin. Pehmeitä kiviä hän luonnollisesti voi työstää kupari- ja pronssitaltoilla. Lopuksi hän vain yksinkertaisesti sijoittaa uuden kiven onnistuneesti paikalleen. Helppoa kuin heinänteko?

 

 Kuva 3. Tasakorkeista kivistä rakennettu muuri. Lähde on video (2).

 

Tilanne on helpoin silloin, kun kivet ovat pieniä ja käytetään yksinkertaisia muotoja. Suorat tasopinnat helpottavat suunnittelua, koska ne ovat aina yhteensopivia. Jos kivikerrokset ovat tasakorkeita ja käytetään pelkkiä tasopintoja kuten kuvassa 3, niin suunnittelu edelleen helpottuu. Kuvassa 3 näkyy ylhäältä päin, miten myös muurin keskisauma on tehty erittäin tiiviiksi, vaikka se ei ole näkyvissä ulospäin. Muinaiset muurinrakentajat eivät kaihtaneet vaikeutta. On kaarevia pintoja ja monia kulmia. Kuvassa 1 on esimerkki 12-kulmaisesta kivestä ja kuvassa 4 on esimerkki kivistä, joissa on käyriä toisiinsa täydellisesti liittyviä pintoja.

Kuva 4. Käyräpintaisia kiviä Ollantaytambossa. Lähde on Brien Foersterin video (3).

On arveltu, että polygonimuurit on rakennettu kestämään maanjäristyksiä, joten on kannattanut nähdä vaivaa muurien kivien muotoilussa. Tähän kuulunee vielä yksi vaikeusasteen lisäys eli kivien jatkuminen muurin kulmassa, kääntyen toisen sivun puolelle. Kuvassa 5 on esimerkki sellaisesta kivestä. Muurin kivet ovat rapautuneita ja näyttävät karkeatekoisilta, mutta niiden tiiviit välit ovat polygonimuurin merkki. Samassa kohdassa videota on muitakin esimerkkejä kivien jatkumisesta vierekkäiselle seinälle. Lähdevideo on venäjäksi päälle puhuttu, joten sen täysi ymmärtäminen edellyttää hyvää venäjän kielen taitoa. Itseltäni menee osa vähän ohi.

Kuva 5. Muurin kahdelle sivulle kääntyvä kivi. Lähde on GRESAR:in video (4).

 

Kivien pehmentäminen

Edelleen teoreettisesti ajatellen muurin kivien välit on helppo saada tiiviiksi, jos osaa pehmentää kiveä sopivasti. Kun painaa esityöstetyt ja pehmentyneet pinnat vastakkain, niin riittävän kovaa painaen ne tiivistyvät täydellisesti ilman hiomista. Mutta onko kivissä jälkiä pehmentämisestä? Ehkä jonkin verran on, mutta aivan liian vähän ja epämääräisesti. Tarkoitukseni on tehdä kivien pehmenemiseen viittaavista jäljistä oma juttunsa.

Venäläiset tutkijat ovat pohtineet kivien mahdollista pehmentämistä mm. videoilla (5) ja (6). Videolla (5) pohditaan varsin teoreettisesti havaintoja, jotka ovat pehmenemisen puolesta tai sitä vastaan. Videolla (6) todetaan, että havainnot sotivat sekä pehmenemistä että valamista vastaan. Käsittääkseni tilanne jää edelleen epämääräiseksi.

Kuva 5. Siirtymän paljastama muurin kiven yläpinta. Lähde on GRESAR:in video (6).

Osittain puretuista polygonimuureista on nähtävissä, että kivien yläpinnat ovat koveria ja että ne ovat erittäin tarkasti seurailleet päällä olevan kiven alaosan muotoa, kuvat 5 ja 6. Pystyliitoksissa kivien pinnat ovat saaneet usein jonkin verran erkaantua toisistaan muurin sisällä. Jos pintoja on pehmennetty, niin pieni määrä ylimääräistä massaa pitäisi pursuta ulos ja sitten kovettua. Tällaista pursumista ei taida olla havaittu.

Kuva 6. Osittain purettua muuria. Lähde on GRESAR:in video (6).

 

Kivien valaminen

Vielä teoreettisesti ajatellen muurin kivien välit tiivistyvät täydellisesti, jos kivet valetaan paikalleen samalla tavalla kuin betoni. Muurissa paikoillaan olevat kivet toimivat osaltaan muottina ja avoimille puolille pitää järjestää muotti. Kivien hankalat muodot eivät aiheuta työstöongelmia, vaan tiiviit raot järjestyvät automaattisesti ja muodot ovat vain muottiongelmia. Kivien valamisesta geopolymeereinä on näyttöä Puma Punkussa, mutta lähes kaikki siellä näkyvissä olevat kivet ovat hajallaan ja alkuperäisrakenteiden rakojen tiiviyttä on vähemmän seurattu.

Venäläiset kokeilijat ovat valaneet hyvän näköisiä polygonimuureja, kuten näkyy esimerkiksi pitkäveteisen videon (7) lopusta kaapatussa kuvassa 7.

Kuva 7. Nykyaikaista valettua polygonimuuria. Lähde on video (7).

 

Tutkimusta tarvitaan lisää

Valamista lukuun ottamatta edellä teorioina esitetyt polygonimuurien rakentamismenetelmät ovat nykyaikanakin erittäin vaikeita toteuttaa. Mielestäni on syytä kunnolla ihmetellä, miten pronssi- tai edes rautakaudella olisi saatu aikaan sellaisia muureja, käyttäen arkeologien löytämiä käsityökaluja.

Kivien sovittamistyötä käytännössä tehnyt ammattilainen kertoo näkemyksensä, miten vaikeita polygonimuurit ovat olleet rakentaa, kommentti linkin (9) videolta:

@gregbeetham3838

I have in the past done fitting work of a high order, making one face fit to another in three dimensions and have the outside faces end up in correct alignment at the same time as you finally arrive at a perfect fit between the internal faces. It requires a very high degree of exactitude and application, much more than most people realize.

Looking at those examples of large stone blocks with non-uniform shapes fitted together perfectly to me is creepy, very creepy, it almost gives me goose bumps just looking at them.

Today we have no method of emulating that end result using large heavy granite stone blocks, and even if say one invented a continuous returning indestructible abrasive thread spindle cutter there is still the obstacle of separating the stone from the quarry on the mountain on the other side of the valley and transporting them to the sun temple mountain site, both of which appear to be very steep.

There isn’t any method today that could transport those large heavy stones down and up such steep slopes.

All of which adds to the ceepyness factor for me.

It looks like they used an x-ray holographic machine that could take a 3D image of the next vacant spot in the wall and could then project that image into the rock across the valley and then convert the x-ray hologram into a cleavage cutter and could then tractor beam the rock across the valley while neutralizing gravity and put it into place.

Something like that might do it.

Beethamin ratkaisu ongelmaan näyttää epäilyttävän edistykselliseltä. Hänen viittauksensa kivien kuljettamisen vaikeuteen tarkoittaa Ollantaytambon ryoliittikivien kuljettamista laakson toisella puolella olevasta louhoksesta. Ryoliitti vastaa graniittia, mutta on jähmettynyt paljon nopeammin kuin karkearakeisempi graniitti.

Kuvassa 8 on suomalaista historiallista polygonimuuria. Muinaisia kunnon opettajia ei ole ollut, koska huolellisesti työstetyt kivien välit eivät kuitenkaan vedä vertoja Perusta löytyville muureille. Sadevesi on aikojen kuluessa valuttanut kalkkia muurin taustan laastista alaosan läpi ulos. Kivien koko on sen verran pieni, että ne ilmeisesti on ladottu paikoilleen sovittamismenetelmällä.

Kuva 8. Suomalaista polygonimuuria Bomarsundin linnoituksessa. Lähde on suomalainen Wikipedia.

Polygonimuureissa olisi melkoinen tarve tutkimukselle. Kaikkien polygonimuurien kivilaji pitäisi selvittää luotettavasti, ottaen huomioon myös geopolymeerien mahdollisuus. Riittävän monien muurien kivien louhintapaikat tulisi selvittää kemiallisin ja rakenneanalyysein. Ehjiä muureja pitäisi avata sen verran, että saadaan näytteet kivien välisistä hiukkasista ja mikroskooppinäytteet pintojen rakenteista. Näin voisi selvitä jotain käytetyistä työkaluista ja työmenetelmistä. Valitettavasti sellaiset tutkimukset eivät näytä kiinnostavan arkeologeja tai ainakaan he eivät ole laajasti julkistaneet niiden tuloksia.

 

Videot

1. MACHU PICCHU "A stone masons commentary" (MIke Haduck)
https://www.youtube.com/watch?v=njCStq0Hn58

2. Impossible Ancient Stone Work In Peru That Proves They Melted, Shaped and Fitted Huge Blocks Perfect
https://www.youtube.com/watch?v=DiUN6o-kZaU

3. Megalithic Ollantaytambo In Peru Was Built Before The Inca
https://www.youtube.com/watch?v=EakTYHak1AQ

4. перевод+анализ Шокирующая древняя технология - Храм Преа Вихеар, Камбоджа, Praveen Mohan
https://www.youtube.com/watch?v=z3dj8SNeO84

5. Пластификация камней. Все аргументы "За" и "Против""
https://www.youtube.com/watch?v=uMUpuXLLBBU

6. Доводы против «пластилиновой» и «бетонной» версий создания полигональных кладок.
https://www.youtube.com/watch?v=TkhwoEyLDZw

7. Делаю полигональную кладку как в Перу (эксперимент)
https://www.youtube.com/watch?v=az6b2B1mwxg

8. SACSAYHUAMAN - How They Did It | Polygonal Masonry
https://www.youtube.com/watch?v=_5AplOCegMA

9. Lost Ancient High Technology And Cataclysm At Ollantaytambo Peru
https://www.youtube.com/watch?v=sPcffDKFKWc

Tuhon jälkiä

 

Päivitetty 8.2.2021

Kuva 1.Paikallisesti sintrautunutta polygonimuuria. Lähde on video (1).

Muinaisissa kivirakennelmissa ja patsaissa näkyy merkillisiä jälkiä, jotka viittaavat rajuun paikalliseen kuumenemiseen. Myös tuhotulvien jälkiä näkyy. Mitä ihmettä silloin on tapahtunut? Näissä jäljissä olisi paljon tutkittavaa geologeille ja mineralogeille.

Kuva 2. Lähikuva sintrautuneesta kohdasta. Lähde on video (1).

Muurin sintrautuminen

Sintrautuminen tapahtuu kiinteätä ainetta kuumennettaessa, kun aine pehmenee jo ennen sulamispisteen saavuttamista. Kuvissa 1 ja 2 näkyy Perussa sijaitsevan Tambomachayn muinaista polygonimuuria ja siinä oleva paikallisesti sintrautunut kohta, video (1). Videon kommenteissa ehdotetaan kyseessä olevan kohdan olevan peruskalliota, jota ympäröimään muuri on rakennettu. Tarkasti katsoen voi huomata että näin ei ole, koska muuriin kuuluvia kiviä on selvästi muokkautunut ja sintrautuneessa kohdassa näkyy polygonikivien välisiä rakoja.

Päällimmäisenä näkyvä keko voi olla ylempää laavan lailla valunutta muurin osaa. On suuri ja maailmankuvan kannalta erittäin merkittävä mysteeri, miten tällainen paikallinen kuumeneminen on voinut tapahtua. Laavan lämpötilan kerrotaan Wikipediassa vaihtelevan välillä 700 - 1,200 °C. Puuta poltettaessa päästään samoihin lämpötiloihin, mutta enpä ole kuullut kenenkään sulattavan kiviä puuta polttamalla. Graniittikallioon jää vain halkeamia ja irtokuoria paikalla olleen nuotion kohdalle.

Siinä olisi tutkittavaa geologeille ja mineralogeille.

Kuva 3. Kaivauksen seinämästä ulos pistävä suorakulmainen kivi. Lähde on Brian Foersterin video (2).

Puma Punkun mutatulva

Puma Punkussa ja Tihuanacossa näkyy arkeologisilla kaivauskentillä punertavaa hienojakoista maata. Koska sitä näkyy sekä kivien päällä että alla, niin kyseessä on mitä ilmeisimmin ollut raju mutatulva, joka on voimallaan hajottanut olemassa olleita rakennuksia ja kuljettanut niiden rakennuskiviä mukanaan.

Kuva 4. Yleiskuvaa kuvan 3 kaivauskuopasta. Lähde on video (3).

Kuvissa 3 ja 4 näkyy osia eräästä Puma Punkun kaivauskuopasta. Pystysuoran reunan yläosassa näkyy alkuperäisen maanpinnan juuristoa ja ehkä turvetta.  Reunaa on vahvistettu kasaamalla sen päälle vähän kaivausmaata. Kaivauksessa paikalleen jätettyjä rakennuskiviä on sikin sokin ja osia pistää esiin seinämistä. Kyseessä on täytynyt olla melkoinen katastrofi, joka on voinut autioittaa alueet. Mutta mistä vyöry on lähtenyt liikkeelle – miksi ja milloin ja kuinka laaja tuho on ollut? Ehkä geologit jo tietävätkin sen.

Kuva 5. Puma Punkun kaivauskuoppaa. Lähde on Brien Foersterin video (4).

Kuvassa 5 näkyy kaivauskuopan reunaa. Ylhäällä on nykyinen maanpinta ja sen alla esiin kaivettuja mutatulvan kuljettamia rakennuskiviä ehjänä säilyneen tason päällä. Myös Perun vanhimman tyylin aika näyttäisi päättyneen melkoiseen katastrofiin, mutta millaiseen?

Kuva 6. Ilmeisesti kuumuuden aiheuttamia vaurioita. Lähde on Brien Foersterin video (5).

Egyptin tuhojälkiä

Kuva 7. Ilmeisesti kuumuuden aiheuttamia vaurioita. Lähde on Brien Foersterin video (5).

Brien Foerster osaa etsiä tuhojälkiä lukemattomilla tutkimusmatkoillaan. Kuvassa 6 näkyy vahingoittumista veistoksen jalassa ja maassa makaavan veistoksen sivussa. Kuvassa 7 on tuhojälkeä veistoksen vasemmalla puolella.

Näitä jälkiä näyttää olevan vain kappaleiden yhdellä puolella, mikä viittaa suuntavaikutukseen. Mielestäni olisi aiheellista kerätä tiedot jäljistä ja katsoa, mitä sellaisesta tietokannasta voisi päätellä.

Kuva 8. Lasittunutta pintaa Sacsayhuamanissa. Lähde on Jan Peter de Jongin video (6).

Pintojen lasittumista

Eri puolilla maailmaa on havaittu pintojen lasittumista muinaisissa rakenteissa. Monia lasittuneita kohtia on esitelty videolla (6). Antonio Zamora selvittelee videollaan (7) miten lasitusta olisi saatu aikaan ja tekee myös itse lasituskokeita.

Kivien lasittuneet pinnat on voitu saada aikaan tarkoituksella, mutta ne voivat olla myös muinaisten tuhovoimien jälkiä. Tutkimista riittää silläkin saralla.  

Kuva 9. Graniitin pintahalkeilua pylväässä Karnakissa. Lähde on  Jahannah Jamesin
video (8).

Graniitin pintahalkeilua

Kaikkein merkillisimmät löytämäni tuhon jäljet ovat Karnakissa. Ne ovat graniitin pintahalkeamat, joita näkyy kuvan 9 pylväässä. Kuvan 10 katkenneesta pylväästä näkyy, että pylvään sisus on vaaleampaa ja hienojakoisempaa kiveä. Jahannah James näyttää turhan paljon omia kasvojaan, mutta hän on tuonut poikkeuksellisen selvästi esiin kivien tärkeimpiä jälkiä.

Tuossapa olisi todella mielenkiintoinen ja tärkeä tutkimuskohde mineralogeille. Voisiko kyseessä olla geopolymeeri, jossa on pyritty graniittimaiseen ulkonäköön pinnassa, ja kemialliset kovettumisreaktiot ovat tuottaneet epätoivotun tuloksen? Arvoitukset muinaisissa kivitöissä eivät näytä olevan vähenemään päin.

Kuva 10. Graniitin pintahalkeilua katkenneessa pylväässä. Lähde on  Jahannah Jamesin
video (8).

Videot

1. How Many Lost Civilisations Have There Been?
https://www.youtube.com/watch?v=7tYXWp_HNJc

2. Another Exploration Of Ancient Puma Punku With Bonus Quadcopter Footage
https://www.youtube.com/watch?v=vh_XQ8dLheM

3. TIAHUANACO Y PUMA PUNKU (BOLIVIA) VS MACHUPICCHU Y HUAYNA PICCHU (PERU)
https://www.youtube.com/watch?v=mYiD9uZL6UU

4. Puma Punku And Tiwanaku Bolivia: Ancient High Technology Full Lecture
https://www.youtube.com/watch?v=1fOYU-3wyyE

5. Ancient Artifacts In Egypt That Egyptologists Do Not Understand
https://www.youtube.com/watch?v=SENlu34OazM

6. Vitrification of stones in antiquity
https://www.youtube.com/watch?v=9SkmQmX-J48

7. Vitrified Rocks and Stones in the Inca Vestiges
https://www.youtube.com/watch?v=x81-5SWVtUQ

8. ANCIENT TECHNOLOGY AT KARNAK w/ UnchartedX & Bright Insight
https://www.youtube.com/watch?v=GsV7dVo2EgQ

Puma Punkun arvoitukset

 30.11.2020 

 

Kuva 1. Yleiskuvaa Puma Punkusta. Lähde on Brien Foersterin video (1).

 

Boliviassa sijaitsevan Puma Punkun kivijäänteet mielestäni eroavat merkittävästi muiden tunnettujen paikkojen kuten esimerkiksi Perun ja Egyptin jäänteistä. Maassa makaa suuria kivilaattoja. Niin sanotuissa H-kappaleissa ja myös muissa kappaletyypeissä ovat leimaa antavia kerroksittaiset, suorakulmaiset tasot.

Puma Punku ja Tihuanaco (Tiwanaku) ovat läheisiä alueita. Kumpikin alue näyttää muinaisuudessa hautautuneen mutavyöryn alle.

Kuva 2. Kuuluisia H-kappaleita. Lähde on UnchartedX:n video (2).

 

Suoria kulmia

Puma Punku ja Tihuanaco ovat täynnään muinoin muotoiltuja, suoria kulmia sisältäviä kappaleita. Kaikki ehyet sisäpuoliset ja ulkopuoliset kulmakohdat ovat erittäin teräviä, ilman merkittävää pyöristämistä. Pinnat ovat usein erittäin tasaisia ja sileitä, mutta niissä esiintyy myös kuoppaisuutta ja rosoisuutta.

Kuva 3. Suoria kulmia eri tasoissa. Lähde on Joseph Davidovitsin video (4).

Kuvien 3 ja 4 pinnoissa näkyy pikku kuoppia, mutta ei minkäänlaisia työstönaarmuja tai uria. Työstöurien puuttuminen on luonteenomaista Puma Punkun kappaleille.

Kuva 4. Eikö tämä ole betonia? Lähde on Brien Foersterin video (3).

 

Geopolymeerit

Vielä muutama kuukausi sitten en ollut koskaan kuullutkaan käsitteestä geopolymeerit. Niistä näyttää toistaiseksi olevan liikkeellä melko niukasti tietoa. Olin ajatellut, että kivilajit syntyvät tuliperäisissä prosesseissa tai pitkinä geologisina ajanjaksoina irtoaineisten maakerrosten joutuessa kovaan paineeseen ja kuumuuteen. Kivien kaltaiset geopolymeerit sen sijaan voivat syntyä kemiallisissa reaktioissa, maan pinnalla ja tavallisissa lämpötiloissa. Betoni syntyy sillä tavalla, mutta sitä ei Wikipediassa yhdistetä geopolymeereihin.

Videolla (4) esiintyvä geopolymeerejä tutkiva professori Joseph Davidovits kertoo, että hänen tutkimansa Puma Punkun kivet ovat keinotekoisia geopolymeerikiviä. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnilleen kaikki samannäköiset kappaleet olisivat keinotekoista kiveä, joka on aikanaan valettu muottiin.

Olen taipuvainen uskomaan, että professori Davidovits on oikeassa. Perusteeni ovat seuraavat:

1. Tutkimuksessa on käytetty juuri niitä tarkkoja geologian ja mineralogian tutkimusmenetelmiä, joita olen muuallakin perään kuuluttanut. On käytetty sekä optista mikroskooppia että elektronimikroskooppia ja analysoitu näytteiden alkuaineita. Tärkeä huomio ovat sisäiset ilmakuplat ja orgaanisen aineen sulkeumat.

2. Kuvasta 4 tulee minulle mieleen erittäin tuttu näkymä – muotista vapautetun betonin pinta. Videoilla näkyy myös kappaleiden rosoisuutta, joka on yksi yhteen samannäköistä kuin rapautuneissa betonikappaleissa. Myös työstöjälkien puuttuminen vahvistaa muottiin valamisen oletusta.

Arvoituksia riittää edelleen

Vaikka yksi Puma Punkun ja Tihuanacon kappaleiden arvoituksista näyttää ratkenneen, niin paljon tutkittavaa jää vielä jäljelle. Ajoitusten varmistaminen? Millaisia kemiallisia aineita on käytetty? Millaisia muotteja on käytetty, koska ne näyttävät olleen huippuluokkaa? Miten joissakin kappaleissa olevien reikärivien pienet reiät on tehty? Alueen rakennukset hajottaneen ja alueen peittäneen mutatulvan syyt ja ajoitus? Onko mutatulva autioittanut alueet? Mihin tarkoitukseen H-kappaleet on valmistettu?

Mielenkiintoinen kysymys on myös se, onko mukana myös oikeita kiviä, miten paljon niitä on ja miten ne erotetaan keinotekoisista kivistä. Valitettavasti näyttää siltä, että paikalliset asukkaat ovat tuhonneet paljon tärkeätä tietoa purkamalla muinaisia rakenteita ja siirtelemällä kiviä uusiin paikkoihin.

Teoretisoinnin vaarat

Me ihmiset näytämme olevan kovin ihastuneita teorioihin, joilla monet ilmiöt pyritään selittämään. Teoretisointi on hieno juttu, koska se tuo monet asiat parempaan hallintaan, kun kokeilujen sijaan asioita voidaan luotettavasti ennustaa laskelmien avulla.

Teoretisoinnilla on myös omat varjopuolensa. Se jäykistää ajattelua ja sokeuttaa havaintokykyä niin, että aivan ilmeisetkin asiat voivat jäädä huomaamatta. Se myös aiheuttaa pelkkää asioiden olettamista niiden tutkimisen sijaan.

Pelkkä olettaminen ilman tutkimista on vahingollista tiedon lisääntymisen kannalta. Valtavirran fyysikot olettavat, että psi-ilmiöitä ei voi olla olemassa, koska luonnonlait tunnetaan jo riittävän hyvin. Valtavirran egyptologit olettavat tiettyjen faaraoiden rakentaneen tietyt pyramidit, vaikka näyttö siitä on varsin niukka. Miksi faaraot ovat hieroglyfiteksteissään ylpeilleet muilla uroteoillaan, mutta eivät ole ylpeilleet mahtavien pyramidien rakentamisella?

Brien Foerster näyttää olettavan videoillaan monia asioita. Hän esimerkiksi oletti tietäneensä, että  Puma Punkun kivet on louhittu ja mistä ne on louhittu, vaikka siihen ei ollut riittävän luotettavia perusteita. Ei kuitenkaan kovin paha oletus, koska hän vetoaa mukanaan olleisiin geologeihin. Hän oletti Puma Punkun kappaleiden olevan työstettyjä kehittyneillä menetelmillä, vaikka työstöuria ei ollut näkyvissä ja kappaleiden betonimainen ulkonäkö oli ilmeinen.

Amatööreillä on yleisenä pulmana se, että heiltä puuttuvat riittävät perustiedot asioiden arvioimiseen, puhumattakaan tarvittavista tarkoista ja kalliista tutkimuslaitteista. Monet amatöörit ovat kuitenkin saavuttaneet hämmästyttävän pätevyyden harrastusalallaan. Meidän on syytä olla kiitollisia Foersterille ja monille muille, jotka ovat tarjoilleet meille hienoja ja tärkeitä videoita katsottaviksi.

 

Videot

1. Another Exploration Of Ancient Puma Punku With Bonus Quadcopter Footage
https://www.youtube.com/watch?v=vh_XQ8dLheM

2. The Ancient Enigmas of Puma Punku and Tihuanaco - Chapter 1: Introduction
https://www.youtube.com/watch?v=g0kf82I6ffc

3. Recent Revelations At Puma Punku In Bolivia October 2018
https://www.youtube.com/watch?v=kc2EEK29Mms  

4. Tiwanaku / Pumapunku Megaliths are Artificial Geopolymers
https://www.youtube.com/watch?v=rf9qK9QTlq0

Perun kolme aikakerrosta

 26.11.2020

Kuva 1. Aurinkotemppeli Ollantaytambossa. Lähde on UnchartedX:n video (3).

Perussa on nähtävissä kolmen aikakerrostuman jäänteitä, jotka tuntuvat heti selviltä, kun niihin osaa kiinnittää huomiota. Alustavasti näyttää siltä, että näiden jälkien tekemisen välillä on täytynyt olla jokin epäjatkuvuus, jonka seurauksena paikat ovat autioituneet. Alueen seuraavat asukkaat ovat löytäneet vanhat jäänteet ja jatkaneet niiden pohjalta omia toimiaan. Kaikki kolme tyyliä on mainiosti esitelty UnchartedX:n videoilla (1) ja (3).

 

Kuva 2. Ylösalaisin kääntynyt kaksoisportaikko. Lähde on Planète RAW:n video (2).

Vanhin tyyli

Vanhimman ajan jäänteillä on kolme tunnusmerkkiä: vahvasti rapautuneet pinnat, merkilliset monisuuntaiset portaikot ja paikoin suuren tuhon jäljet. Kuvassa 2 on nähtävissä vapaiden pintojen rapautuneisuus ja suuren järkäleen murtuminen irti peruskalliosta ja kääntyminen ylösalaisin. Lisäksi portaikko on monisuuntainen, koska kuvan turisti voi nähdä järkäleessä olevan toisen ylösalaisin olevan portaikon. Se kääntyy näkyviin videon jatkuessa.

Kuva 3. Tyypillinen vanhan tyylin kukkula. Lähde on UnchartedX:n video (1).

Tyypillinen vanhan tyylin kukkula Sacsayhuamanissa näkyy kuvassa 3. Kukkula on vahvasti rapautuneiden sekalasten portaikkojen ja tasaisiksi louhittujen pintojen peittämä.

 

Kuva 4. Kaunista polygonimuuria. Lähde on UnchartedX:n video (1).

Polygonimuurien tyyli

Vanhaa tyyliä nuorempaa muuria on kuvassa 1. Käytän tämän tyylin muureista yksinkertaistettua nimitystä polygonimuurit. Niille ovat tyypillisiä suuret, usein monikulmaiset järkäleet, joiden ulkopinnat ovat usein lievästi pullistuneet. Muurin kivet ovat niin tiiviisti toisissaan kiinni, että väleihin ei voi tunkea ohuttakaan terää. Kuvassa 4 näkyy kauniisti silotettua polygonimuuria, jossa on vielä yksi yleinen erikoisuus, yleensä pareittain esiintyvät ulkonevat nappulat. Näille nappuloille ei ole toistaiseksi keksitty selitystä.

 

Kuva 5. Kahta tyyliä. Lähde on UnchartedX:n video (1).

Uusin tyyli

Uusinta tyyliä ovat Perun inkojen rakentamat kivimuurit. Kuvassa 5 näkyy inkojen tällä kertaa huolellisesti latomaa muuria, joka on rakennettu polygonimuurin perustalle. Tyylien ero on hyvin selvä. Inkojen rakentamissa seinissä ja muureissa ei ole mitään erikoisuutta, vaan sellaisia voi rakentaa kuka tahansa.

Cuscon kaupungissa näkyy paljon polygonimuureja. Niitä on käytetty inkojen rakennusten perustuksina. Siellä on myös sileistä suorakulmaisista kivistä rakennettuja seiniä, joissa ei kuitenkaan ole aivan yhtä tiiviitä rakoja kuin polygonimuureissa. Inkat ovat purkaneet vanhoja polygonimuureja ja käyttäneet niiden valmiiksi muotoiltuja kiviä omiin tarkoituksiinsa. Sacsayhuamanin linnoituksen muurit ovat niinkin ehjät siksi, että inkat eivät lähteneet kuljettamaan kovin suuria kiviä Cuscoon.

 

Videot

1. Megalithic Sacsayhuaman: Older than the Inca? An investigation into megalithic architecture styles
https://www.youtube.com/watch?v=kvUCuJ0qcc0

2. Sacsayhuaman - L'énigme des murs cyclopéens
https://www.youtube.com/watch?v=7NkFS5j57GQ

3. Why the Megalithic Andean Architecture in Peru and the Sacred Valley is older than the INCA!
https://www.youtube.com/watch?v=oxuiB1vhDjM

Egyptin kiviastiat.

25.11.2020

Päivitetty 28.1.2024

Kuva 1. Kiviastiavalikoima vanhassa valokuvassa. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (1).

Kairon museossa on esillä runsaasti muinaisia kivestä valmistettuja ruukkuja ja kulhoja. Yli 40 000 astiaa on löytynyt faarao Djoserin porraspyramidin alla olevista haudoista ja käytävistä. Suomalaisen Wikipedian mukaan Djoser hallitsi Egyptiä vuosina 2667–2648 eaa. 

Astioiden sirpaleita on ollut runsaasti ja osa niistä on liimailtu kokoon ehjän näköisiksi astioiksi. En löytänyt Wikipediasta yhtenäistä esitystä näistä kiviastioista. Niitä ovat tuoneet esiin lähinnä arkeologian harrastajat.

Kuva 2. Astiavalikoima Kairon museosta. Lähde on UnchartedX:n video linkissä(2).

 

Kuva 3. Astiavalikoima Kairon museosta. Lähde on Brien Foersterin video linkissä (3).

Monia kivilajeja

Kiviastioita on esitelty Christine Lilyquistin (1995) kirjassa, linkki (4) ja mainiossa insinööri Galal Ali Hassaanin kirjoittamassa artikkelissa, linkki (5). Hassaan osaa ihmetellä muutamien esineiden erittäin vaikeata valmistettavuutta. Joidenkin astioiden/esineiden käyttötarkoitus jää arvoitukseksi kuten esimerkiksi 'tuhkakuppien' ja kolmijakoisen 'härvelin'.

Kiviastiat on valmistettu monen kovuisista kivilajeista, alkaen kalkkikivestä ja päätyen kovimpiin, mitä Egyptistä on löytynyt. Ehkä erilaiset värit ja kuvioinnit ovat aikanaan lisänneet astioiden taiteellista arvoa. Kuvan 2 vaaleat ruukut ovat ilmeisesti alabasteria, joka on yksi kalkkikiven laji.

Kairon museon selitysteksti kertoo, että kuvan 3 keskimmäinen ruukku on valmistettu korundikivestä. Korundi on Mohsin kovuusasteikolla timantin jälkeen seuraava mineraali, joten samanlaisen kulhon valmistaminen on vaativa tehtävä vielä nykyäänkin. Epäilen, että kyseessä on virheellinen kivilajin määritys. Museon selitysteksteissä kaikki ilmoitetut kivilajit pitäisi tarkistaa ammattilaisten eli geologien ja mineralogien toimesta.

Astioiden valmistustekniikka

Kuva 4. Muinaisten egyptiläisten käyttämiä käsityökaluja kiviesineiden työstöön. Vasemmalla alhaalla on kolme iskukiveä. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (6).

Egyptologien mukaan kiviastiat on valmistettu kuvan 4 mukaisilla käsityökaluilla. Kalkkikivestä valmistettujen ruukkujen ulkopinnat on heidän mukaansa työstetty kupari- tai pronssitaltoilla. Kovista kivilajeista kuten esimerkiksi graniitista ja basaltista valmistettujen ruukkujen ulkopinta on egyptologien mukaan työstetty vielä kovemmista kivilajeista valmistetuilla iskukivillä. Astioiden sisäpinnat on koverrettu putkiporausta ja laajennusporausta käyttäen. Kaikki pinnat viimeisteltiin hiomalla käyttäen sekä kovia hiontakiviä että kovia kiteitä sisältävää hiekkaa.

Niin 1800-luvun arkeologi Flinders Petrie kuin astioihin ja niiden työstöjälkiin tutustuneet insinöörit ovat sitä mieltä, että osa astioista on valmistettu jonkinlaista sorvia hyväksi käyttäen. Muinaisegyptiläisistä sorveista ei kuitenkaan ole mitään tietoa valtavirran arkeologien keskuudessa. 

Kuva 5. Egyptiläisiä valmistamassa mm. ruukkuja käsityökaluilla. Lähde on David Mianon video linkissä (7).

Kiviastioiden valmistustarkkuus

Kiviastioiden valmistustarkkuus näyttää silmämäärin arvioiden vaihtelevan. Osa astioista on havaittavasti muotopuolia ja osa näyttää tarkkamittaisilta. Joidenkin astioiden seinämät ovat niin ohuet, että graniittikin on läpikuultavaa. Näin ohuiden seinämien valmistaminen on vaatinut käsittämättömän suurta tarkkuutta. Siksi voidaan olettaa, että myös sorvatuilta näyttävien astioiden mittatarkkuus on suuri.

Kuva 6. Sorvatun näköinen lautanen, joka tuskin on valmistettu pelkillä käsityökaluilla. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (1).

Nyt on vihdoin saatu aikaan ruukkujen mittojen tarkistuksia. Mittaukset on tehty hyvin suurella tarkkuudella, ja – kuinka ollakaan – arkeologian harrastajien toimesta. Suunnittelen parhaillaan tarkistusmittauksista omaa blogijuttuaan.

Venäläiset tutkijat ja kokeilijat ovat onnistuneet valmistamaan yksinkertaisilla työkaluilla vakuuttavan näköisen ruukun, joka on mallinsa kanssa kuvassa 7. Lähdevideosta linkissä (8) ilmenee, että ammattikuvanveistäjältä esineen valmistaminen kesti 7 ja puoli kuukautta, viisi päivää viikossa ja 6-8 tuntia päivässä. Puolet ajasta kului työstölaitteiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Video (8) on englanniksi puhuttuna linkissä (9).

Kuva 7. Muinainen malli ja sen nykyaikainen jäljitelmä. Lähde on video linkissä (8).

Sininen linturuukku valmistettiin kalkkikivibreksiasta, joka on pehmeähköä ja melko helposti työstettävää. Kun tästä on huomautettu, niin venäläiset ottivat haasteen vastaan ja keräsivät varoja dioriittiruukun valmistamiseen, mikä on merkittävästi työläämpi urakka.

Pari huomautusta kokeesta voidaan esittää. Kappaleeseen ei kuulunut sorvattaviksi sopivia laajoja pintoja, joten tarkkuusvertailu ei ole mahdollista. Eikä ruukkujen sisäpintoja päässyt vertaamaan. Joka tapauksessa, kunnia tutkijoille ja kokeilijoille.

 

Ajoitus on ongelma?

Kiviastiat ovat löytyneet haudoista, joten ne ovat varmuudella olleet olemassa ainakin dynastiselta ajalta lähtien. Mutta miten vanhoja ne todella ovat? On mahdollista, että ne on valmistettu paljon muinaisemmalla esidynastisella ajalla ja faaraoiden aikalaiset ovat vain löytäneet ne, eivät itse valmistaneet.

Kuva 8. Kiviastioita koskeva selitysteksti Kairon museosta. Lähde on UnchardedX:n video linkissä (6).

Joitakin Kairon museon kiviastioita on selitystekstien mukaan ajoitettu esidynastiselle ajalle. Mutta tehtiinkö dynastisella ajalla tarkkamittaisia kiviastioita myös kovasta kivestä? Professori David Miano näyttää videollaan kuvan 9, jossa on esitetty ajankohdat, joina astioita on valmistettu eri kivilajeista. Kovien kivilajien käyttö näyttää kummasti keskittyvän varhaisdynastiselle ajalle 3000-2700 eaa eli hiukan faarao Djoseria aikaisempaan aikaan.

 

Kuva 9. Kiviastioiden valmistuksen ajoituksia. Lähde on David Mianon video linkissä (7).

Kuvassa 9 ei oteta huomioon kiviastioiden valmistustarkkuutta. Veikkaisin, että myöhempinä aikoina kovista kivilajeista valmistetut astiat ovat käsityökaluilla tehtyjä.

Kaikkia kiviastioiden sirpaleita ei ole vielä taltioitu museoihin ja niiden varastoihin. Arkeologian harrastajat pääsivät itse näpelöimään ja tutkimaan näitä sirpaleita Djoserin pyramidin alla olevissa käytävissä, kuten UnchartedX:n mainiolla videolla linkissä (10) näytetään.

Kuva 10. Kiviastioiden sirpaleita käytävässä. Lähde on UnchartedX:n video linkissä (10).

 

Linkit

1. Incredible Precision Stone Jars, and other unsolved mysteries of Saqqara!
https://www.youtube.com/watch?v=7LEt8VM42PY

2. Evidence for Ancient High Technology - Part 1: Machining
https://www.youtube.com/watch?v=6KUDu40BC5o

3. Egypt 2018: Lost Ancient High Technology Artifacts In The Cairo Museum
https://www.youtube.com/watch?v=S6Y0Dzl0RCA

4. Christine Lilyquist (1995): Egyptian Stone Vessels
https://books.google.fi/books?id=tA_7DBtCjMEC&printsec=frontcover&redir_esc=y

5. Galal Ali Hassaan (2016): Mechanical Engineering in Ancient Egypt, Part XIII: Stone Vessels (Predynastic to Old Kingdom Periods)
https://scholar.cu.edu.eg/?q=galal%2Ffiles%2Fme_part_xiii_ijres.pdf

6. Full Presentation: The Tale of Two Industries! Interpreting the Evidence for Ancient Technology.
https://www.youtube.com/watch?v=ixTTvRGk0HQ

7.  Dudes Think They Can Prove Atlantis by Measuring a Vase
https://www.youtube.com/watch?v=Wcl82hQr8xc

8. Невозможный артефакт - своими руками. Альтернативным историкам не смотреть!
https://www.youtube.com/watch?v=uQqxx7ksaKc

9. Mysterious Ancient Artifact - DIY. Alternate history fans, please look away
https://www.youtube.com/watch?v=Mq2KGQajfAo

10. Rare Footage from Egypt - Ancient Machined Artifacts found deep beneath the Step Pyramid!
https://www.youtube.com/watch?v=jHK2-MoR9Fs

Huipputekniikkaa pronssikaudella? Merkillisiä esineitä.

 24.11.2020

Päivitetty 25.11.2020

Kuva 1. Obsidiaanista valmistettu rulla meksikolaisesta museosta. Lähde on video (2).

 

Museoista eri puolilla maailmaa löytyy merkillisiä esineitä, joiden tarkoitus ja valmistustapa jäävät arvoituksiksi. Ne eivät myöskään loogisesti sovi löytämisympäristöönsä. Mielestäni ei paljon auta, vaikka niiden kerrottaisiin olleen kulttiesineitä.

Kuva 2. Kolmijakoinen kiekko Kairon museosta. Lähde on Foersterin video (1).

"Kukkamaljakko"

Egyptologit arvelevat kuvan 2 härvelin olevan lootuskukkien maljakko. Esine muistuttaa tuulettimen siipiä, mutta tuskin sitä on tuulettimena tai vesipyöränä käytetty. Esittelylapussa kerrotaan, että se on valmistettu "schist"- kivilajista eli eräänlaisesta liuskeesta. Videon (1) mukaan se kuitenkin olisi tiiviimpää saviliusketta.

Se löydettiin aikanaan faaraoiden ajan haudasta palasina, jotka on liimailtu yhteen. Kannattaa huomata, että rakenneaine on todellakin kiveä. Vastaava kiven muotoilu olisi nykyaikanakin huomattavan hankalaa.

Kuva 3. Viisijakoinen "tuhkakuppi" Kairon museosta. Lähde on Foersterin video, jota en enää löytänyt.

"Tuhkakuppi"

Kuvan 3 reunoiltaan taivutettu viisijakoinen lautanen tai kulho on myös luultavasti valmistettu saviliuskeesta. On melkoinen suoritus muotoilla kivestä tuollainen lautanen, koska kiveä ei tunnetusti niin vain taivutella muotoonsa.

Kuva 4. Obsidiaanikeloja meksikolaisesta museosta. Lähde on Foersterin video (4).

Obsidiaanirullat

Kuvan 1 kahtena esitetty obsidiaanirulla löytyi meksikolaisesta museosta useiden muiden erimuotoisten rullien tai kelojen ohella, joita näkyy kuvassa 4. Obsidiaani on laavalasia, joka on jähmettynyt niin nopeasti, että kivi ei ole ehtinyt kiteytyä. Lähdevideo (2) on englanniksi  puhuttu video (3). Arkeologit eivät ilmeisesti ole kiinnittäneet näihin rulliin kummempaa huomiota, vaan tarvittiin insinööritieteiden professori Erich Thomsen, joka oivalsi niiden merkityksen.

Obsidiaanin työstäminen muuten kuin paloja irti iskien on varsin hankalaa. Esineen mittatarkkuus on hämmästyttävä. Tällaisia on kuitenkin osattu valmistaa jo ennen Kolumbuksen aikaa.

Kuva 5. Obsidiaanirengas Turkista. Lähde on video (5).

Obsidiaanirengas

Kuvan 4 obsidiaanista valmistettua rannerengasta ei ole olemassa, vaan kuva on tehty arkeologisissa kaivauksissa löytyneen renkaansirpaleen perusteella. Kuitenkin voidaan olla vakuuttuneita, että sellainen rengas on joskus muinaisuudessa ollut olemassa. Esineen ikä voi luonnollisesti olla vanhempi kuin kaivauspaikka osoittaa, mutta ei sitä nuorempi.

Lähdevideo (5) on englanniksi puhuttu video (6).

- - -
Varsin edistyksellinen on myös niin sanottu Antikytheran laite tai kone, joka on löytynyt uponneen laivan hylystä. Sen valmistaminen on kuitenkin pystytty luotettavasti ajoittamaan antiikin Kreikkaan. Wikipedioista löytyy runsaasti tietoja laitteesta.

On ollut huomattavan työlästä kerätä tämä aineisto netistä. Ja mikä pahinta, se on kokonaan löytynyt arkeologian valtavirran huuhaaksi julistamilta videoilta eikä arkeologien omista tutkimusraporteista. No, lähdevideoillani esitetään kyllä myös lennokkaita teorioita. Ne ovat toistaiseksi tyhjän päällä ja siksi keskitynkin vain esitettyihin konkreettisiin aineellisiin todisteisiin.

Yllä kuvattu obsidiaanirengas on voinut olla vain rannerengas, mutta sillä on voinut olla myös jokin muu tarkoitus. 

  

Videot

1. Egypt 2018: Lost Ancient High Technology Artifacts In The Cairo Museum
https://www.youtube.com/watch?v=S6Y0Dzl0RCA

2. Why this ancient obsidian cylinder might not an adornment but technical detail – VERSADOCO
https://www.youtube.com/watch?v=rZUG0eionhY

3. Невозможные артефакты древней Мексики - Электромагнитная катушка из обсидиана
https://www.youtube.com/watch?v=YuTx7LrZjWw

4. Lost Ancient High Technology Artifacts In Mexican Museums
https://www.youtube.com/watch?v=nZtX4mtjJWE

5. This obsidian bracelet is 9500yo and it was made with machine tools – VERSADOCO
https://www.youtube.com/watch?v=_um2tJ2vdLI

6. Машинная обработка 9500 лет назад? Обсидиановый браслет из Ашиклы-Хююк
https://www.youtube.com/watch?v=wopiybvbXHs

Huipputekniikkaa pronssikaudella? Putkiporaukset.

 Päivitetty 3.3.2021

Kuva 1. Flinders Petrien näyte numero 7. Lähde on video (2).

 

Sahausjälkien lisäksi Egyptin rauniokentiltä on löytynyt runsain määrin putkiporattuja reikiä. Egyptologien mukaan putkiporaus toteutettiin siten, että sopivan pituista kupari- tai pronssiputkea painettiin sen yläpäästä työkappaletta vasten ja putkea pyöritettiin, joko edestakaisin jouseen kiinnitetyn narun avulla tai yhteen suuntaan kammesta kiertäen, vauhtipyörävaikutteisen massan painolla.

Työstö oli hiontaa, jonka reikään jatkuvasti syötetty kovasta mineraalista tehty hiekka sai aikaan. Kun reikä oli riittävän syvä, niin keskustaan jäänyt sydän katkaistiin iskemällä sitä sivuttain. Faaraoiden aikaisista kuvista näkyy, millaisilla laitteilla kumpaakin menetelmää toteutettiin.

 

Muinaiset jäljet putkiporauksesta

Putkiporausjälkiin tutustumisen voi aloittaa vaikkapa mainiosta Lasse Aitokarin videosta (1). Perusteellinen katsaus on UnchartedX:n Benin videoilla (2) ja (3) ja hyvä on myös Foersterin video (4). Putkiporattuja reikiä näyttää löytyvän kivistä runsaasti ja myös kovien kivien rei'issä näkyy erittäin selviä työstöuria.

Egyptologi Flinders Petrie tuli mittaustensa jälkeen siihen tulokseen, että työstöurat hänen näytteissään olivat kierteisiä. Tämä tapahtui jo 1800-luvun lopulla. Hän julkaisi tarkkojen tutkimustensa tulokset vuonna 1883 kirjassaan 'The Pyramids and Temples of Gizeh'. Hänen tutkimuksensa hävisivät yhä kauemmas historian hämärään, kunnes insinööri Christopher Dunn toi vuonna 2010 ne uudelleen esiin kirjassaan 'Lost Technologies of Ancient Egypt'.

Tekstilähteestä (4) ilmenee, että muinaiset egyptiläiset putkiporaajat tunsivat korundikiteet hiovana aineena. Korundikiteitä löytyi yhden pehmeään kiveen poratun reiän pohjalta.

Petrie joutui aikanaan kiistaan kollegansa A. Lucasin kanssa siitä, olivatko työstöurat porassa kiinni olevien kiteiden vai irtokiteiden aiheuttamia. Suu- ja hammaslääketieteen edustajat Gorelick ja Gwinnett (1983) pyrkivät ratkaisemaan tämän kiistän omalla varsin laajalla koesarjallaan ja tutkimuksellaan, jonka tulokset he julkaisivat tekstilähteessä (3). Tutkimus ei vielä sillä kertaa tuonut ratkaisua arkeologien väliseen kiistaan. Mielestäni melkoinen puute on se, että heiltä jäi sivuun Petrien keskeisin huomio eli työstöurien kierteisyys. He eivät tarkistaneet sitä, vaan puhuivat vain 'konsentrisista viivoista'.

Kuva 2. Työstöurien havainnollistamista Petrien näyte 7:ssä. Lähde on video (5).

Insinöörit Christopher Dunn ja Eric Wilson kävivät Petrie-museossa tarkistamassa Petrien näytteet. Tekstilähteissä (1) Ja (2) he kertovat tuloksensa, joita edellä luetelluissa videoissa on esitelty. He vahvistivat Petrien julkaisemat tiedot tarkoin mittauksin putkiporausnäytteistä ja kulhonsirpaleista. He mm. havainnollistivat työstöurien kulkua ohuen langan avulla kuvasta 2 näkyvällä tavalla.

Insinöörien julkaisemat tulokset ovat saaneet sekalaisen vastaanoton. Monet toteavat heidän tehneen vakuuttavan tarkkaa työtä ja kieltäjät lähtivät kumoamaan heidän ajatuksiaan. Kiistoissa kannattaa tutustua tarkkaan kummankin osapuolen perusteisiin, joten on syytä katsoa myös video (5), jossa kerrotaan urien kierteisyyden tulleen perusteellisesti kumotuksi venäläisten tutkijoiden ja kokeilijoiden toimesta.

Teoreettista järkeilyä urien kierteisyydestä

Putkiporauksessa voivat samat uraa leikkaavat kiteet tehdä työtä jatkuvasti, kun pora tunkeutuu hiukan syvemmälle joka kierroksella. Kun tutkitaan työstävien kiteiden jättämiä uria, niin poran pyöriessä vain yhteen suuntaan voi olla mahdollista saada selville poran syöttö. Syötöllä tarkoitetaan sitä, miten paljon pora etenee yhdellä kierroksella. Tekniikassa puhutaan kierteen noususta, joka on vastaava käsite kuin poran syöttö ja sopii myös putkiporauksen yhteyteen.

Teoreettisesti järkeillen syötön olemassaolo voidaan todeta kahdella tavalla. Seuraamalla yksittäistä työstöuraa voidaan todeta, että täyden kierroksen jälkeen ei tulla lähtökohtaan, vaan ollaan siitä nousun verran eri paikassa. Toisaalta urien nousukulma poran pyörimisakselia vastaan kohtisuoran tason suhteen määrittää kierteen nousun, kun kappaleen halkaisija tunnetaan. Käytännössä nousu voi olla niin pieni, että mittaustarkkuus ei riitä nousukulman toteamiseen.

Edelleen teoreettisesti järkeillen kierteisyys ei voi tulla näkyviin pienen syötön tapauksessa, koska lähes toistensa päälle tulevat urat sekaantuvat toisiinsa. Pienehköä syöttöä ei voi selvittää muuta kuin ehjistä rei'istä ja porasydämistä.

Sekä löydetyt putkiporausreiät että porasydämet ovat kartiomaisia. Siitä seuraa varmuudella se, että yksi työstöura ei voi jatkua kovin monta kierrosta katkeamattomana kierteenä, kun uudet kiteet alkavat tehdä uraa. Kierteisten urien syntyminen poraa takaisin vedettäessä tuskin on mahdollista, koska sydämen ja reiän kartiomaisuuden takia poran kosketus reunoihin heikkenee.

Urien kierteisyys on kumottu?

Jon Bodsworth (ilmeisesti egyptologi) kävi tarkastamassa Petrie-museon näytteen numero 7 eli näyttelyn eniten kommentoidun poraussydämen. Hän otti siitä vain valokuvan, josta en ole löytänyt tietoja muualta kuin Dunnin tekstilähteestä (1). Hän mittasi kuvasta työstöurien suunnan ja päätteli, että urat eivät olleet kierteiset, vaan kohtisuorassa pituusakselia vastaan. Kappale on kuitenkin kuvassa sen verran vinossa asennossa, että sellaista päätelmää ei pitäisi tehdä.

Kanavan 'SGD Sacred Geometry Decoded' videolla (5) julistetaan, että venäläiset kokeilijat ja tutkijat ovat kumonneet tämän porasydänjutun. Asiallisuuden suhteen video on surkea – loputonta samojen asioiden toistoa ja hyökkäilyä suurisyöttöisestä putkiporauksesta kertoneita vastaan. Video (5) on käännöskooste venäläisen Alexander Sokolovin videoista, joissa hänen omien tutkimustensa lisäksi näytetään Nikolai Vasjutin tekemiä putkiporauskokeita.

Yksi Sokolovin venäläisvideoista on video (6). Se on niin vahvaa rienausta, ettei se mielestäni ole kunniaksi esittäjälleen. Mielestäni venäläisten ylisuuri into kumota insinöörien tulokset ei herätä luottamusta. He syyttävät urien kierteisyyteen uskovia samasta intoilusta mihin itse lankeavat. Videolla (7) on päällepuhuttu käännös yhdestä venäläisten kokeiluvideosta.

Kuva 3. Vasjutinin poraama näyte ja Petrien näyte 7. Lähde on video (5).

Mutta entä videon (5) väite, että näytteestä 7 ei ole ollenkaan osoitettu kierteisen uran olemassaoloa? Eli että Petrien ja insinöörien mittaukset eivät sellaista osoita? Tälle väitteelle on kaksi perustetta: työstöurien sekavuus ja se, että venäläiset tutkijat ovat poranneet reikiä egyptiläisten alkeellisella menetelmällä ja saaneet aikaan aivan samanlaisia uria.

Kuvassa 3 ovat venäläisten porasydän ja Petrien näyte 7. Urat ovat varsin samannäköisiä. Videolla (5) venäläisten näyte pyörii, mutta valitettavasti sen täyttä kierrosta ei näytetä eikä sydämen halkaisijaa ilmoiteta, joten mittaukset jäävät avoimiksi.

Kuva 4. Sokolovin koostekuva Petrien näytteestä 7. Lähde on video (5).

 

Omia mittauksia

Petrien kuuluisan porasydännäytteen numero 7 pituus on Dunnin mittauksen mukaan 11cm, josta saadaan keskikohdan halkaisijaksi 47 mm. Teorian mukaan siinä ei voi olla yhtenäistä, koko pituuden jatkuvaa kierreuraa, koska näyte on kartiomainen. Mutta onko siinä edes muutama yhtenäisenä jatkuva kierteinen ura? Videolla (5) on eri suunnista kuvattu 12 kuvan sarja näytteestä 7. Näistä kuvista ei kuitenkaan voinut seurata uria näytteen ympäri, koska muutamat kuvat olivat liian epätarkkoja. Videolla on myös tarkka koostekuva, jossa näkyvät näytteen urat levitettyinä koko kierroksiksi, kuva 4. Ylimääräiset pisteet ja himmeät viivanpätkät ovat omia seurantajälkiäni.

Ryhdyin tarkistamaan kuvan 3 uria. Kokeilin seurata kolmea uraa, ja joka kokeilulla päädyin tulokseen, että kierre on olemassa ja se on oikeakätinen. Tosin ajauduin 2-3 uraa liian kauas lähtöpisteestä, mutta poikkeama oli aina samaan suuntaan, kun seurasin uraa niin tarkasti kuin osasin.

Myös insinöörit tulivat lankakokeellaan tulokseen, että urat olivat kierteiset. Kierre on oikeakätinen, kuten kuvasta 2 selviää.

Kuva 5. Lähikuva Petrien näytteestä 7. Lähde on video (5).

Kuvasta 5 näkyy, että urat eivät voi jatkua selvinä kappaleen ympäri, koska ne usein loppuvat äkillisesti tai lipsahtavat sivuun jatkeeltaan. Tämä oli odotettavissakin ottaen huomioon, että porattaessa uurtamistyötä tekevät kiteet irtoavat kosketuksesta tavalla tai toisella ja uudet kiteet alkavat uurtaa omaa osuuttaan.

Piirsin kuvan 3 näytteiden paperikuviin keskiviivan ja mittailin mahdollisen kierteen vinoutta sen suhteen. Vasjutinin näytteessä vinous vaihteli puolelta toiselle, mutta näytteessä 7 vähäinen vinous viittasi systemaattisesti oikeakätiseen kierteeseen, eli mahdolliseen suureen syöttöön. Mittailin myös näytteen 7 vierekkäisten urien välisiä etäisyyksiä. Niistä ei tullut esiin yhtenäistä kierteen nousua, vaan etäisyydet vaihtelivat melko tavalla. Kierteen olemassaolo on helppo todeta, mutta sen nousu on vaikeata mitata tarkasti uran vinoudesta, koska työstöurien välinen etäisyys on noin 3 % sydämen halkaisijasta. Tuo 3 % antaa nousuksi 1,5 mm.

Kuva 6. Vasjutinin porasydän. Lähde on video (5).

Venäläisten porasydämet ovat yleensä lyhyempiä ja vahvemmin kartiomaisia kuin Petrien näyte 7. Myös venäläisten porasydämissä näkyy oikeakätinen kierre, kuten esimerkiksi kuvassa 6, oikeanpuolisessa värillä korostettuna. Videolla kertoja toteaa, että tämä on tuloksena vauhtipyöräporaamisesta, jossa poraputken heilunta on suurta ja kiertovoima vaihtelee systemaattisesti kammen eri asennoilla. Missään tapauksessa se ei voi olla syöttö niin hitaassa menetelmässä.

Venäläiset tutkijat ja kokeilijat ansaitsevat kiitoksen siitä, että he ovat nähneet paljon vaivaa kokeiden tekemisessä ja ovat tiedottaneet tuloksistaan. Tiedotteiden sävy olisi voinut olla vähän hillitympi. Valitettavasti he eivät toteuttaneen tarkasti Chris Dunnin esittelemää täydellistä vertailukoetta, joka olisi kuvan 7 mukainen. He olivat kovin tarkoitushakuisia ja hutiloivat joka vaiheessa.

Kuva 7. Dunnin kaavailema vertailukoe muinaisten työstöjälkien kokeelliseen tarkistukseen.

 

Tutkimusta tarvitaan lisää

Mielestäni Dunnin ja Wilsonin mittauksin esittelemä yksi näyte numero 7 ei riitä putkiporauksen työstöurien kierteisyyden osoittamiseen, varsinkaan venäläisten kokeilijoiden tulosten valossa. Insinöörit ja Petrie kertovat havainneensa toisessa ja ehkä vielä muissakin näytteissä kierteisen uran, mutta he eivät osoittaneet sitä mittauksin.

Työstöurien selvä kierteisyys ja suuri syöttö olisivat niin arvoituksellisia asioita, että tehokas jatkotutkimus on tarpeen. Tutkimuksessa on ratkaisevan tärkeä asia selvittää, muodostavatko työstöurat todellakin kierteen. Egyptiläisten tunnetuilla porausmenetelmillä saavutetaan mitättömän pieni syöttö. Teoreettisesti ajatellen pitäisi syntyä satunnaisia lyhyitä uria tai saman uran päät kohtaavat reiän tai sydämen vastakkaisella puolella. Kaikkien työstöurien pitäisi olla kohtisuorassa poran akselia vastaan. Venäläisten kokeet osoittavat, että tällainen päättely ei välttämättä pidä paikkaansa.

Rei'istä pitäisi tehdä ainakin viiden kohdan tutkimusohjelma:

1. Tietokanta löydetyistä rei'istä, kivilaji ja sen kovuus mukaan ottaen
2. Reikien tarkka puhdistus ja puhdistusjätteen talteenotto
3. Replikoiden tekeminen selväuraisten reikien sisäpinnoista
4. Urien mahdollisen kierteisyyden selvittäminen ja nousun mittaaminen
5. Puhdistusjätteiden hiukkasten analysointi hiovien kiteiden laadun selvittämiseksi

Poraussydämistä pitäisi tehdä tarkka video näytteen pyöriessä runsaan kierroksen, jolloin jokaisen uran kulku on selvitettävissä täydellisesti. Vielä kätevämpi keino olisi selvittää urien kulku 3D-kuvauksella.

Mielestäni porausurien kierteisyydestä ja syötöstä ei saada varmuutta ilman jotain tämän suuntaista tutkimusta. Venäläisten väite heidän poraamissaan sydämissä näkyvästä oikeakätisestä kierteestä on tutkimisen arvoinen asia. Kyseessä ei ehkä olekaan niin yksinkertainen ongelma kuin teoreettisesti järkeillen voisi ajatella.

 

Tekstilähteet

1. Walking in the Shadow of William F. Petrie
http://www.gizapower.com/petrie.html 

2. Rolls Royce Engineers at the Petrie Museum
http://www.gizapower.com/petrie/ericwilson.html 

3. Leonard Gorelick & A. John Gwinnett (1983): Ancient Egyptian Stone-Drilling
https://www.penn.museum/documents/publications/expedition/PDFs/25-3/Ancient.pdf

4. Anna Serotta (2015): Secrets of Ancient Egyptian Technology
https://www.metmuseum.org/blogs/now-at-the-met/2015/ancient-egyptian-technology .

 

Videot

1. Egyptin Mysteerit - Muinaisen Egyptin korkea teknologia (2019)
https://www.youtube.com/watch?v=6qMxLy_no-U

2. The Story of the Enigmatic and Mysterious Tube Drills of Ancient Egypt - UnchartedX full documentary
https://www.youtube.com/watch?v=KFuf-gBuuno

3. Ancient Tube Drills, Part 2! More context, more Petrie, more cores, even some examples from Peru!
https://www.youtube.com/watch?v=0YX-SQNr2GI

4. Lost Ancient Technology: Drill Holes And Saw Marks In Ancient Egypt
https://www.youtube.com/watch?v=scrNQZCD14M

5. Lost Ancient High Technology & Core 7: The Party Is Over
https://www.youtube.com/watch?v=Xsx8RwyPQbc 

6. Артефакт, которым нас дурят 100 лет | Прожектор Лженауки
https://www.youtube.com/watch?v=wL7Jinj5324

7. Making Egyptian Drill Holes: Lost Ancient High Technology
https://www.youtube.com/watch?v=yyCc4iuMikQ